Minä olen addikti, Ankka-addikti. Näitä on vaan pakko saada. Olen kerännyt näitä jo vuosia, niinkuin kuvasta näkyy, enkä vain osaa lopettaa. Aina tulee uusia, kustantamo kehittää uusia sivusarjoja ja lisää kerättävää.Vaan missä menee raja? Kun minulla on jo melkein kaikki, niin voinko noin vain lopettaa joskus? Pakkohan sitä kai olisi, eihän kukaan oikeasti tee mitään noin monella taskukirjalla tai lehdellä ja jossain vaiheessa tulee jo säilytysmahdollisuuksien rajat vastaan. Mutta mikä on oikea määrä? Lopetanko kun tulee numero 400, vai 500.. entä erikoisnumerot? Koska minulla on "kaikki"? Yritän perustella keräilyäni ties millä verukkeilla: "muutkin keräävät hulluja juttuja", "tällä rahalla toiset polttavat tupakkaa", jne. Mutta onko tähän mitään perusteita, onko edes turha keksiä mitään verukkeita?
Naurettavinta tässä on se, että minä "muistan" kaikki lukemani jutut. Voin ostaa uuden ankan katselemalla sivuja, sillä muistan kyllä onko minulla jo kyseinen juttu hyllyssäni vai ei. Mutta voi sitä tärkeiden juttujen määrää mikä päässäni EI pysy! Näinkö siis minä priorisoin ajatuksiani? Että ankkatarinat pysyvät mielessäni, mutta oikeasti elämässä tärkeät asiat eivät pysy? Ja kun laiton näitä "kirjojani" uuteen hyllyynsä sain "kä-kääk"-reaktion huomatessani, että yksi on hukassa! Niinkuin se olisi tärkeäkin asia. Mutta kun se on Ankka. *voi nolo!*
Toisaalta, minä tosiaan iloitsen jokaisesta ankastani. Luen niitä uudelleen, vaikka tarinat muistankin. Niitä lukiessani suljen ulkopuolelle kaiken muun ja elän Ankkalinnassa. Halutessani voin lukea koko tuplataskarin kerralla tajuamatta ulkomaailmasta mitään. Ei luonnollisestikaan pelkästään positiivinen asia, mutta toisaalta välillä on aika hienoa päästä matkalle mielikuvitusmaailmaan vaikka oma mittari lähenteleekin jo keski-ikää. Ei ole aikuisen ihmisen elämä aina niin auvoista, etteikö pieni hetki ihan muissa maisemissa tekisi terää, vaikka se olisikin sitten vain matka oman mielikuvitusmaailman sisällä. Toiset joogaa, meditoi tai tekee muita harjoituksia, minä pakenen Ankkalinnaan :) Se kai sallittaneen?
Jos joku on keksinyt ratkaisun siihen, milloin tai mihin keräily on hyvä lopettaa, saa kyllä vinkkejä antaa. Vaikka tuo toinen hamsteri on tämänkin pakkomielteen suhteen ollut hyvin ymmärtäväinen, niin rajansa varmaan silläkin. Ja varmaankin sitä omaa muistikapasiteettiakin voisi vapauttaa hieman oleellisempiin asioihin, vaikka olenkin ulkoistanut osan muististani pieneen kävelevään muistitikkuuni :)
päivän turhatieto: Aku Ankan taskukirjoja on tähän mennessä ilmestynyt 375kpl, erikoisnumeroita 11kpl ja teemanumeroita 25kpl (taskaritietokanta)
Onpas noita :) Hieno hylly niillä on nyt. Jäin pohtimaan, että jos sulla on melkein kaikki, niin mitkähän puuttuu? Siihen en osaa sanoa mitään, milloin raja tulee vastaan, mutta siitä turhan kerääntymisestä.. jos ei muistikapasiteetti täyty Ankkalinnalla, niin se täyttyy jollain muulla yhtä tärkeällä tiedolla, vaikka ala-asteen kaverin entisellä kotinumerolla: 43226jne. :) Onkohan edes mahdollista hävittää ne turhat tiedot ja saada tilalle jotain järkevämpää??
VastaaPoistaMun vanhemmilla on kaikki julkaistut taskukirjat ja niistä on ollut kyllä vuosien varrella niin paljon iloa niin heille itselleen, meille lapsille, vieraille ja tulevaisuudessa varmasti myös minunkin lapsilleni=)
VastaaPoistaHe keräävät kyllä kirjoja ja kaikkea mahdollista muutenkin, mutta nuo taskukirjat ovat ainakin meidän lasten mielestä olleet se paras keräilykohde!
Kiitos Starly rohkaisevasta kommentista. Anke myös. Multa puuttuu tuolta 3-180 väliltä sieltä täältä noita. Että siinä loistava lahjavinkki kaikille! ;) Mutta mä en huoli noista vanhoista niitä uudispainoksia, vaan pitää olla vanhoja, vaikka sitten vähän enemmän luettuja mutta kun noissa uusissa on mm. joka aukeama väritetty ja se ei mun mielestä niihin kuulu..
VastaaPoista