Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Tuosta linkistä kannattaa aloittaa tämän tekstin lukeminen. Olo oli likipitäen meinaan tuommoinen. K-marketeissa oli jälleen minusta oikein loistavat tarjouspäivät, kun kaikenlaisia hedelmiä oli 1€ kg/kpl. Silloin tulee kokeiltua sellaisia, joita ei hintansa puolesta viitsi muulloin ostaa, kun ei tiedä tuleeko niitä sitten edes syötyä - erikoisuuksia. Tällä kertaa ostin kookospähkinän, papaija, mangon sekä taateleita. Muita olen kyllä ennenkin syönyt, mutta kookospähkinää en. Vaikka sitä meillä kyllä muuten käytetään - purkista.

Aloitin luonnollisesti etsimällä ohjeita, miten kyseiseen ihmeeseen tulisi suhtautua. Muistissa oli tuo M.A Nummisen laulu, ja mietin, että missäköhän tuota sitten lähtisi avaamaan, ettei koko taloa hajoittaisi ;)

No - olin kyllä tietoinen siitä, että siihen oli joku avaamistekniikka, joten istahdin koneelle tietoa etsimään. Ja löytyihän sitä, ja kovasti kehuja siitä mihin kaikkeen sisältä löytynyttä herkkua sitten voisikaan käyttää. Vesi herahti kielelle ja tyytyväisenä löytyneisiin tietoihin lähdin etsimään sopivia työkaluja. Perässäni kulki pieni olento joka kyseli tauotta: "joko voidaan avata, avataanko jo, saako jo maistaa, eikö saisi jo maistaa, avaatko jo..?" Juu juu, avataan avataan. Kunhan saadaan auki.

Ensin piti puhkaista yksi pähkinän silmistä. Yksi niistä siis olisi pehmeämpi kuin muut ja antaisi helpolla periksi. Valitsin työkaluksi ristipääruuvimeisselin. Sillä tökkäsin pähkinää ja kas, sehän oikeasti antoi periksi helpolla! Mutta mitään sieltä ei vielä ulos tullut.

Seuraavaksi lähdin suurentamaan reikää. Etsin kaikenlaista millä pähkinää tökkiä, ja lopultakin löytyi loistava väline. Sellainen tarjoilijoiden viinipullon avaajassa oleva veitsi. Siis millä availlaan viinipullojen kutistemuoveja. Se tuntui riittävän tukevalta ja kestävältä tähän hommaan. Ja sain reikää suurennettua riittävästi hämmästyneeseen ilmeeseen:  

 Sen jälkeen valutin kookoksen mehut lasiin ja tarjosin lasia innokkaalle apurille, joka ei meinannut millään malttaa odottaa. Likan ilme oli erikoinen, eikä lasista tainnut hävitä mitään. Ei ollut kuulema hyvää. Maistoin sitten minäkin. Minun ilmeeni oli vielä erikoisempi ja liemi kaatui viemäriin. Hmmm. missäköhän se herkku nyt oikein oli?

Sitten alkoikin se todellinen hupi - pähkinän avaaminen. Ohjeiden mukaan ihan vain kopsuttamalla veitsen hamarapuolella pähkinän päiväntasaajaa kaksi kierrosta lähtisi koko komeus halkeamaan hienosti. Kuten kuvasta näkyy, ei lähtenyt. Koitin sitten aikani vasaralla noin niinsanotusi oikein päin. Kiersin ahkerasti sitä aluetta jonka epäilin olevan pähkinän päiväntasaaja. Ja sitten siitä hieman oikeaan. Ja vasempaan. Ja siltä väliltä. Vartin verran nakuttelin ja intomielinen avustajani oli jo kyllästynyt ja siirtynyt omiin touhuihinsa. 

 Kunnes päätin hyödyntää raakaa voimaa sekä vasaran sitä terävämpää puolta. Hakkasin kuin pikkuisen mielenvikainen, ja sainkin kyllä aikaiseksi vasaran talttojen jälkiä pähkinään. Mutta en murtuman murtumaa. Ei pienintäkään havaintoa hajoamisesta. Huomautin avustajalleni, ettei taida tulla pähkinämaistiaisia, ja vaihdoin taas vasaran oikean puolen käyttöön. Päätin, että en anna periksi ja hakkasin niin että naapureissakin varmaan kuului. Ja - pähkinä alkoi halkeamaan! Voi sitä riemua.

Kiljuin avustajani paikalle ihmettelemään. Ja kyllä ihmeteltiinkin

 Kiersin vasaralla vielä muutaman kierroksen ympäri, kunnes epäilin että riittäisi. Avustajan piti innoissaan kameraa kun otin puolikkaista kiinni ja väänsin - se aukesi! 

Voi mahdoton! Ei ollutkaan hukkaan hakattua aikaa!

 Ja sitten tietysti sisällön kimppuun. Oli heti saatava maistaa kun niin kauhea työ oli nähty tämän ihmeen avaamiseksi. Melonipalloraudalla kimppuun ja suuhun. Tyttö otti käteen, haistoi ja nuolasi, ja laittoi pois. Minä mössäsin suussa kuin purukumia ja totesin että alkumaku ei tosiaan ollut järin hyvä, mutta kyllä sen sitten hetken massutettua tunnisti kookokseksi.. Hmm, joo, ei hyvä.

Melkein harmitti. Mutta ainakaan rahallinen menetys ei ollut suuri. Ja tulipa hakattua jotain oikein urakalla! Patoutumien purkuun tuo ainakin sopii.. 

Jäin vain miettimään, että olisikohan tuossa ollut jotain vikaa? Sillä jos tuon pitäisi aueta helpolla, se nesteen pitäisi olla hyvää ja sisällön herkullista, niin tuossa yksilössä oli kyllä kaikki pielessä. En yhtään tiedä miltä hyvä, "tuore" kookos näyttää, haisee tai maistuu. Sen tiesin ostaessa, että sisällä pitäisi jotain hölskyä ja nestettä siellä tosiaan oli, mutta muuten? 

Ehkä sijoitan tuohon vielä toisenkin kerran joskus ja katson oliko vain huono tuuri, mutta tuon yksilön syömisen jätän nyt pihan eläimille. Ihan varmasti sille löytyy ottaja!

Päivän turhatieto: Kookospähkinässä on uloimpana ohuen kuoren sisällä kuituinen mesokarppi. Kookospalmu onkin myös kuituraaka-aineen lähde. Hedelmien karkeasta, punaruskeasta kuidusta voidaan valmistaa naruja ja mattoja. Kuituisen kerroksen sisäpuolella on kova endokarppi. Kauppaan tulevista kookospähkinöistä mesokarppi on poistettu, ja jäljellä ovat vain sen kova endokarppi ja sen sisällä oleva siemen.