Myrskyn jälkeen

Tapaninpäivän myrsky jätti jälkensä tähänkin pihaan. Pihasta kaatui kolme suurta mäntyä, mutta meillä oli onnea eikä mikään kaatunut pahasti. Tien poskesta kaatui suuren suuri mänty, suoraan sähkölinjojen suuntaisesti, eikä vienyt mitään mukanaan. Paitsi nyt tietysti sitten alle jääneitä pikkuruisia puita, mutta niitä en laske. Kaksi muuta mäntyä kaatuivat metsään päin, joten niistäkin aiheutuneet harmit jäivät pieniksi.

Ja sitten meillä oli suunnattomasti onnea! Talon, ulkorakennuksen, kaivon ja kellarin ympäröimän alueen keskellä on ollut kaksi komeaa mäntyä vieri vieressä. Nekin keikkuivat tuulessa valtavasti, toiselta meni latva ja oksia lenteli mihin sattui, mutta ne eivät kaatuneet myrskyssä. Onneksi! Siinä olisi meinaan ollut talo juuri tulilinjalla! No tänään kun mies kävi tarkastamassa "tiluksia" huomasi hän, että molemmilla niistä männyistä oli juuret aivan höllällä! Eli seuraava myrsky olisi kaatanut kummatkin.

Emme jääneet odottamaan sitä, vaan siellä ne nyt pötköttävät vieretysten. Kaadettuna siihen ainoaan suuntaan pihalla, jossa eivät saaneet tuhoa aikaiseksi. Ja tarkastuksessa selvisi myös, että tukkipuuta tulee varmaan lisääkin, sillä pari muutakin on samaisessa tilassa. Niillä ei onneksi ole aivan niin kiire, sillä ne eivät uhkaa asuintaloa, vain ulkorakennuksia.

Puiden lisäksi talon katolta lähti reunapelti, mutta se säilyi onneksi suht siistinä, joten ihana ukko sai naputeltua sen takaisin paikalleen. Ettei tuuli pääse katon väliin repimään kattoa kokonaan pois.

Aikamoinen myrsky kyllä oli. Ei ollut ihmisen paikka pihalla pahimpaan aikaan, sellaisella voimalla tavarat pihalla lenteli ja puut heiluivat. Meillä oli onnea kun vahingot olivat näin pieniä ja kaikki ihan vain maallisia. Pahemminkin kävi joillekin. Onneksi ei omassa lähipiirissä, mutta pistää se silti miettimään.. surullista.