Asia mitä olen välillä pohtinut: mihin minä kuulun, miten sukupolvet menee silloin, kun ne eivät olekaan niinkuin luulisi. Sillä tavalla perinteisesti: isovanhemmat-vanhemmat-lapset-lastenlapset. Siis meneehän tuo noin omassa lapsuudenperheessäni - tietysti. Mutta omassa perheessäni asia ei olekaan aivan ehkä samalla tavalla. Ainakaan kun mukaan ottaa vielä laajennettua "perhettä" eli ystäviä.
Meillä on näet miehen kanssa hieman tavallista enemmän ikäeroa. Ei sitä arjessa huomaa ja välillä tuntuu että sitä ikäeroa on just toisinpäin kuin sitä oikeasti on. Eikä meidän ikäeroa osaa sanoa kaikki ulkopuolisetkaan. Ihmettelyä alkaa kuulua vasta jos kuulevat muista perhesuhteistamme. Jota ajattelin avata tähän, josko sitä sitten itsekin hahmottaisi ehkä paremmin, mihin kohtaan sukupolvien kaarta sitä oikeastaan itse kuuluu.
Minun ja mieheni vanhemmat ovat suunnilleen saman ikäisiä, mutta minä ja mieheni olemme syntyneet eri vuosikymmenillä. Minun veljeni on miestäni 20 vuotta nuorempi ja miehen sisko on minua yli 20 vuotta vanhempi. Isäni on miestäni 20 vuotta vanhempi. Paras ystäväni on miestäni 20 vuotta nuorempi ja miehen ystävät ovat minua yli 20 vuotta vanhempia ja ikäero minun isäni ja miehen ystävän välillä on alle 10 vuotta. Miehen lapsenlapsi on meidän yhteistä tytärtä 3½ vuotta nuorempi. Veljeni ja miehen vanhimman lapsen välillä on 6 vuotta ikäeroa.
Hmm.. paljon tuli lukua 20. Mutta meidän ikäero ei ole tosiaankaan 20 vuotta. Minulla on itseäni nuorempia ystäviä ja miehellä itseään vanhempia ystäviä. Minun vanhempani ovat saaneet lapsia pitkällä aikavälillä ja ikäisikseen suht vanhana, kun taas mieheni on aloittanut perhe-elämän nuorena, kuten myös hänen lapsensa. Iän puolesta minun ystäväni voisi olla miehen ystävän lapsenlapsi, mutta toisaalta mieheni voisi kuitenkin olla vanhempieni lapsi. Veljeni kuitenkin voisi olla myös ikänsä puolesta myös mieheni lapsi. Miehen ystävän lapsi on kummi yhdelle miehen lapsista. Hieman välillä hämmentävää.
Välillä tuntuu, että ympäristössä monilla perheet menevät niin, että puolisot ovat saman ikäisiä, puolisoiden vanhemmat ja isovanhemmat ovat saman ikäisiä ja ystävät elävät samaa elämänvaihetta ja ystävien lapset ovat toistensa ystäviä. Meillä ei mene oikeastaan yhtään sinne päinkään. Vain se täsmää, että vanhempamme ovat liki saman ikäisiä. Ehkäpä tästä syystä meillä ei erityisemmin ole esim. yhteisiä ystäviä. Tai siis ovathan minun ystäväni ystävällisiä myös miehelleni ja päinvastoin, mutta vielä hieman on hakusessa sellainen tosiystävyys. Eräään pariskunnan kanssa sellainen saattaisi olla kehittymässä, mutta ei vielä todellisuutta.
Joskus sitä kaipaisi sellaista selkeyttä. Ja sellaista "tavataan toisemme nuorena samassa ystäväpiirissä ja jakakaamme sitten ilomme ja surumme saman ystäväpiirin kesken häistä hautajaisiin". En tiedä onko sellaista enää. Ehkä vielä nuorilla, mutta jo yli 30 täyttäneillä on uusperheitä ja mitä erikoisempia perhemuotoja. Vanhemmat ja isovanhemmatkin voivat olla eronneita ja uudelleen naineita. Häissä ja ristiäisissä on sekalainen sakki, joissa kaikki ovat jotain kautta sukua keskenään, mutta vanhempia voi olla neljä ja isovanhempia kahdeksan, muista sukulaisista puhumattakaan. Ja silti yhteiskunta rakentuu sille, että perhe on se perinteinen: äiti, isä, 2 lasta (tyttö ja poika), 4 isovanhempaa ja pari tätiä/setää. Onkohan se todellisuudessa enää ollenkaan enemmistönä? Olisi hauska tietää!
