Tuunattuja paitoja

Ostin keväällä käytettynä aivan ihanan sienipaidan. Vaaleanpunaisen unelman jossa oli kärpässieniä. Kangas on Michas Soffecken suunnittelemaa, mutta sitä, mistä kangas on ostettu tai kuka paidan on sitten siitä tehnyt, en tiedä. Paita oli tosi ihana, mutta huusi täydennystä. Katselin, että kuvat olivat tosi ihanan simppeleitä ja kaikenkaikkiaan sellaisia, joihin minunkin applikointitaitoni riittävät. Joten paitaan tuli sitten sieni. Ja nyt se on täydellinen, meidän mielestämme siis.

Tuo paidan tuunaus sitten taas muistutti siitä, että eihän ihan kaikkea ole pakko niellä sellaisena kuin niitä myydään. Eli ihan kaikkeahan voi tuunata.

No sitten tuli joku Prisman tarjouslehtinen ja siinä oli mainio autokuvioinen trikoopaita. Tytöille oli tarjolla joku sydänkuvioinen tylsimys, joten eipä tarvinnut miettiä kumman sitä ottaisi. Onneksi me emme ymmärrä ollenkaan sellaisen päälle, että olisi jotain tyttöjen tai poikien juttuja. Tytöt ja pojat saavat tykätä ihan samoista jutuista, jos siis tykkäävät. Ikävä kyllä se menee useinmiten niin, että vielä niellään se, että tyttö tykkää autoista, mutta jos poika tykkää Hello Kittystä, niin likipitäen toivotaan lähetettä psykiatriselle. Kun eihän se nyt ole normaalia. Kuka sen normaalin sitten määrittääkään... Oikeasti harmittaa monen lapsen puolesta, kun vanhemmat määrittelevät sen, mistä kukakin saa tykätä. Tuskin aikuiset kovin mielellään itse kuuntelisivat sitä, että "ethän sä siitä voi tykätä, kun sähän tykkäät tästä - eikö!!" Ja siihen päälle kuuluu sitten ne asianmukaiset ilmeet siitä, että jostain tietystä asiasta tykkääminen on melkeimpä sairasta, ja kunnon ihmiset tykkää tästä eikä tosta. Ja jopa naureskellaan sitä, jos joku poika sanoo tykkäävänstä jostain minkä aikuiset määrittelevät tyttöjen jutuksi. Tai päinvastoin. Ja joissain tapauksissa nämä raamit ovat aivan äärettömän ahtaat, erityisesti poikien kohdalla. Se on aivan hirmuisen surullista.

 Mutta siis asiaan. Kävin siis hakemassa kaupasta 122cm autopaidan, joka kustansi kokonaiset 7,95€. Sillä rahalla olisin ehkä juuri ja juuri saanut kankaat samanlaiseen paitaan. Siksikin ostin valmiina. Tyttö sai sitten päättää, että minkä paidan autoista siihen teen päälle. Hän valitsi punaisen kuormurin. Ja minä toteutin. Ja juuri viimeistelyvaiheessa ollessani leikkasin ohimennen tytön Angry Birds - pehmoista pesulappuja pois, ja iski ahaa-elämys. Ja näin paitaan tulikin sitten Angry Birds - kuormuri. Tytön riemulla ei ollut rajoja!



Laitoin kuormurin sivusauman päälle niin, että kuvaa näkyy hieman myös takaa. Ajatuksena oli tehdä tuohon paitaan myös noita taloja ja liikennevalot ja niin edelleen. Mutta kun auto oli valmis, ilmoitti tyttö että myös paita on valmis, joten se siitä sitten. Ihan hyvä näin. En minä ehkä olisi halunnutkaan applikoida tuohon paitaan enempää. Ideoita on meinaan tällä hetkellä sen verta paljon päässä, että kiva päästä tekemään jotain muutakin.
Tämä oli kuitenkin hirmuisen nopea tehdä, ja kuitenkin vähällä vaivalla sai tyttö taas aivan uniikin paidan itselleen. Ja kuten kuvasta näkyy, tuo paita taitaa mennä ainakin hetken aikaa. Vaikka kyllähän tuolta sormenpäät jo näkyy, että ihan hyvin sitä voi jo käyttää. Vai mitä?
Kuvassa tytöllä on muuten päällään oranssi velourhousut, joista kirjoitin tammikuussa. Nyt ne on jo oikein todella sopivan kokoiset, mutta taitavat jäädä pieneksi ennenkuin tuo paita jää. Joten saattaa olla että teen vielä kolmannetkin oranssit velourhousut. Vaan haittaneeko se, kun ne näyttävät olevan meillä  vuodesta toiseen aina yhtä suosittuja.

Kestoliinoja ja värjäysiloa

Meillä on käytössä kestoliinoja, niin nenäliinoina, keittiörätteinä, vessassa kuin ruokapöydässäkin. Liinat on värikoodattu siten, että valkoiset harsot kuuluvat vessakäyttöön, värjätyt harsot keittiöön ja sitten ne siisteimmät liinat ruokapöydille. Näin ei kenenkään tarvitse miettiä onko ruokaliinalla kenties edellisellä kerralla pyyhitty pyllyä tai muuta sellaista, mikä ei ehkä olisi miellyttävää ruokapöydässä. Keittiörätit ovat käytössä vain muutaman kerran ja sitten ne menevät jo pyykkikoriin, joten niitä tarvitaan paljon. Lisäksi ne menevät aika äkkiä kamalan näköisiksi. Joten niitä oli aiheellista tehdä lisää.

Kaikille liinoille meillä on ihan paikat, jonkilaiset telineet tai rasiat. Tiskipöydällä epämääräinen liinakasa olisi harva se päivä märkänä, mutta tuollaisessa jalallisessa rasiassa ne pysyvät siisteinä ja kuivina. Samanlainen rasia on sitten myös nenäliinoille. Ruokaliinat ovat pöydillä metallisissa lautasliinatelineissä. Kaikilla paikka ja kaikki paikoillaan. Vessan liina-ratkaisusta olen kirjoittanut ennenkin tekstissäni WC:n uudet välineet.

Keittiörättirasia täynnä ja vaihtoliinoja samankokoinen pino

Keittiöräteiksi kelpaavia entisiä valkoisia harsonkappaleita oli jo jonkinverran valmiina, mutta pistin värjäyskoneeseen silti pari kokonaistakin harsoa sitä ajatelleen, että jonain päivänä ompelen niistä lisää keittiöliinoja kuluvien tilalle. Samaan väripyykkiin likka kantoi sitten vielä omat alupaitansa sekä pikkarinsa, sillä hänen mielestä värjääminen on vaan niin mahdottoman hauskaa. Tuota alupaitaa meillä olikin kaksin kappalein, joten ei ollut kovin suuri urhaus pistää sitä värikylpyyn. Kovin hyviä vaatteita ei ole tullut värjättyä, koska lopputulos nyt vaan voi olla mitä tahansa. Mutta tuosta tuli kyllä ihan käyttökelpoinen. Ja pikkari oli kuulema jälleen IIIIhanat. Hassu, suloinen tyttö!

värjätty ja alkuperäinen alupaita + pikkarit

Flunssan iskiessä ei nenäliinojakaan ole ikinä tarpeeksi. Tuossa eräänä päivänä lakanoita vaihtaessani yksi pussilakanoista repesi vanhuuttaan. Taisi olla rakastettu lakana, kun oli jo niin päässyt hapertumaan. Mutta eihän sellaista pehmeäksi kulunutta kangasta sitten tietenkää pois voi heittää! Varsinkaan kun se oli todella ollut pidetty lakana. Joten sur rur rur - tuli lisää pehmeitä nenäliinojakin! En minä koko lakanaa jaksanut vielä leikata ja ommella, mutta ihan hyvän kokoinen pino kuitenkin. Vaaleanpunaisia valkoisilla vinoneliöillä ja valkoisia vaaleanpunaisilla vinoneliöillä. Ja nämä liinat ovat juuri oikean kokoisia tuohon rasiaan. Kaupan liinat ovatkin olleet kaikki joko aivan liian suuria tai liian pieniä. Nyt on sopivia. Näitä sitten surauttelen vielä jonain päivinä lisää niin ei lopu nenäliinat vaikka koko perhe sairastaisi!

Uudet housut

Lähdin sitten tekemään niitä edellisessä kirjoituksessani mainitsemiani samettihousuja. Heti aluksi kavensin lahkeita, tein taskumuutokset ja muita pieniä juttuja. Koristeluakin piti pohtia. Eihän sitä kannata mitään tavallisia ja tylsiä housuja tehdä kun kerran tekemään ryhtyy ;). Ei vaan siis tällä kertaa päätin tehdä ihan kunnolla, kaikilla lisukkeilla nuo housut enkä vain alittaa rimaa niinkuin usein tuppaan tekemään. Eihän sitä aikaa nyt mitenkään kohtuuttoman paljon enempää siihen mene. Tai - no - ehkä puolet enemmän kun laskee kaikki applikoinnitkin mukaan. Mutta se nyt ei vielä ole paljoa, kun ei housujen tekoon noin ylipäätään kovinkaan kauaa mene.

Ja niitä applikointeja siis. Käytin takataskuihin ja etutaskujen sisäosiin kukallista kangasta ja otin sitten siitä samasta kankaasta erikseen muutaman kukan, jotka ompelin kiinni toiseen lahkeeseen. Apuna käytin kiinnisilitettävää kaksipuoleista tukikangasta. Sen avulla tuokin homma on paljon yksinkertaisempaa kuin joskus ennen. En siistinyt noiden kukkien reunoja tiheällä siksakilla, vaan pelkällä tiheällä suoralla ompeleella, joten saa nähdä lähteekö ne kovinkin pahasti rönsyilemään. Tai värjääkö vihreä paksu lanka, jolla tein tuon "köynnöksen". Nämä on näitä asioita joita viisas ompelija miettisi etukäteen. Minä en yleensä muista tai muuten vaan älyä.

Pienestä kukkakankaan hukkapalasta ompelin housujen eteen pienen "merkin", johon vielä lisäsin tähden mallisen nepin. Samanlaisen nepin siis millä housut kiinnitetäänkin, mutta tähtikantaisen. Sillä ei ole mitään vastakappaletta, kun on tuossa ihan vaan koristeena. Tuossa samassa kuvassa näkyy etutaskujen sisäkangas ja housujen neppikiinnitys. Mitään etuhalkiota tai vetoketjua en viitsinyt tehdä. Minusta sellainen on tuon ikäisen lapsen joustavissa housuissa aivan turha. Ja niin oli kyllä nuo nepitkin. Lahkeiden sovittamisen jälkeen lähti housut meinaan hyvin vikkelään jalasta, ihan ilman nappien avaamista. Mutta onpahan napit, vaikka sitten koristeena.

Näihin housuihin tein jotain, mitä en ole ennen tehnyt. Napinlävellisen kuminauhakuja-kiristyssysteemin. Siis sellaisen, mikä useissa pienten lasten housuissa on. Aluksi meinasin tehdä ihan vaan kiinteän joustoresorin. Sitten harkitsin tuohon kuminauhakujaan kiinteätä kuminauhaa ja lopulta päädyin siihen, että kun kerran kunnolla tehdään, niin tehdään sitten tosiaan niin. Eli ompelin vuorikankaaseen napinlävet, napit ja kiinnitin kuminauhan vielä päistään kankaaseen. Samalla lisäsin merkin, jossa kerron vaatteen olevan "ihan ite rakkaurella tehty". Housujen päälipuolella näkyy tuo kuminauhakuja, mutta vain kuminauhaosuudella, edestä kangas pysyy suorana eikä siinä ole tikkauksia.

Vaikka oikein keskityin noiden tekemiseen, en siltikään ole niihin mitenkään erityisen tyytyväinen. Tuosta vyötäröstä tuli taas aivan kamalan korkea, vaikka ennen vyötärökaitaletta ne oli olevinaan aivan kertakaikkisen liian matalat? Enkä myöskään pidä noista lahkeiden mallista. Pitäisi varmaan etsiä parempi kaava, mutta olen vähän liian laiska piirtämään taas uusia kaavoja, kun "ihan just" piirsin nuokin. Juu, olen todella laiska kaavojen piirtäjä, mutta nyt kyllä tosissani harkitsen sitä. On nuo nyt ihan käyttökelpoiset housut, mutta.. kun ne vois olla niin paljon paremmatkin!

Seuraavia suunnitellessa tutustun kaavoihin varmastikin vähän tarkemmin.

Housuja, kaavoja ja kankaanpätkiä

Likka kasvaa ja lahkeet lyhenee. Uutta pöksyä pitäis löytyä ja vähän jotain muutakin. Meillä on tähän asti ostettu n. 75% kaikista likan vaatteista kirpputorilta, 15% olen tehnyt itse ja loput on (yleensä pakkotilanteessa kun tarvittu eikä mistään muualta ole löydetty) ostettu uutena. Olen aina pyrkinyt olemaan väh. 1/2 vuotta ja paria vaatekokoa aikaa edellä. Ennakoin ja ostan varastoon kun löydän sopivaa ja mieluisaa.
Nyt on ollut housurintamalla pitkään hiljaista. Enkä nyt sentään ihan mitä tahansa halua huoliakaan. Jos vaatteet on jo valmiiksi loppuunkuluneet, niin ei ne ainakaan meiltä enää paikkaa löydä. Ja olen minä vähän kranttu muutenkin. Että vaikka vähällä koitetaankin pärjätä niin ei kai sitä lapsen (tai kenenkään) sentään rumissa vaatteissa tarvitse kulkea?

Malli :)

Tein likalle kerran, kauan sitten, oranssista velourista ja liilasta resorista housut, joista tulikin sitten lempi-sellaiset. Mutta ne olivat vissiin kokoa 92cm eikä tuota olisi enää pitkään aikaan saanut niihin ängettyä. Suosiollisesti ja suurella uhrautuvaisuudella hän suostui antamaan ne eteenpäin; kunhan äiti tekisi uudet! Ja äitihän lupasi tehdä. Kangastakin oli.

No juu... Teinhän minä. Mutta nuo ovat nyt noin kokoa 116-122cm joten hetken sai neiti odottaa. Eikä kangaskaan enää ihan riittänyt. Toiseen lahkeeseen piti tehdä pieni paikkapala ja etulahkeet on tehty kahdesta palasta. Paitsi - että olisi riittänyt mikäli en poikkeuksellisesti olisi oikein piirtänyt kaavoja ja vielä noudattanutkin niitä. On meinaan hippasen korkeat pökät *hih*. Tyttö tosin tykkää silti (kuten kuvasta näkyy, toinen niin tärkeänä esittelee "iiihania" housujaan), mutta äiti taitaa surauttaa pikku kierroksen tuosta lanteilta pois. Vaikka miten oliskin korkeavyötäröiset nyt muotia niin kai raja tulee noissa kainalomalleissa sentään jo vastaan?

Vyötärökaitale taitettuna silti aika korkeat..

Tuo kaava on kyllä kumma. Hirmu leveä kaikenkaikkiaan ja lahkeet ihan melkein 70-luvun meiningeissä? Lahkeen resorit tuli siis omana lisäyksenä malliin, kun eihän noita hameenhelmoja muuten olisi voinut käyttää lainkaan. Kyllä huomaa että olen kokematon valitsemaan toimivia kaavoja. Useinmiten teen omat kaavani hyväksi havaittujen vaatteiden mukaan enkä kai oikein osaa lukea lehtien kaavoista, että mitä niillä saa aikaiseksi. Sitten käy näin. Onhan tuo nyt ihan korjattavissa eikä noissa nyt tuo löysyys ainakaan tyttöä haittaa. Hiukan murehdin, että mitäköhän keksisin ompelukoneen vieressä odottaville samettikankaille, jotka on leikattu samalla kaavalla. Se ei ole aivan noin pehmeätä, joten jotain mallinmuokkausta olisi varmaan tehtävä?


Ja niitä kankaanpaloja. Löysin kaappeja siivotessani kapean soiron keltaista pörrökangasta. Sur sur saumat sivuille ja näin valmistui pehmoinen kaulahuivi. Sekin kelpasi.

Prinsessan pipo

Likalle jäi edellinen, söpö harmaa velourpipo jo vähän knaftiksi. Aina oli joko niska tai otsa paljaana, riippuen mihin suuntaan kiskoi. No koska pipo oli muuten sekä äidin että tyttären suosikki, piti tehdä uusi samanlainen.
Ei tuo ole sinnepäinkään, mutta on siinä ehkä jotain samaa - ehkä..? Vaaleanpunaista velouria trikoovuorilla ja kuva kirjailtu ompelukoneella rumasti ja hätäisesti. Tyttö kuitenkin tykkää joten muulla tuskin on niin väliäkään :)

Bolero, osa 2

Ja jakun suunnittelu jatkuu. Lakanaversion ja lakanapala-kokeilujen jälkeen tuli pöytäliinaversio ja nyt päällä on jo vanhat samettiverhot! Lupaavaa.. Alkuperäisestä kaavasta on muuttunut oikeastaan kaikki, mutta silti oli äärettömän oleellista että oli pohja mistä lähteä liikkeelle! Nyt olen tyytymätön oikeastaan enää selkäkappaleeseen, mutta taidan odottaa makutuomaria kotiin ennenkuin lähden tätäkin vielä pilkkomaan ;)

bolero

Hetihän sitä piti kaavaa kokeilla. Kyllä tosta hyvä tulee, vai mitä? Hihoja, takakappaletta ja etukappaleita pitää vähän muokata, mutta muuten tuo on ainakin sinnepäin mitä ajattelin..

Tässäkin asiassa olen kyllä aivan toivoton. Siis kun päässä on se jokin tietty visio joka pitää sitten saada toteutettua, onnistui tai ei. Ei kai tuossakaan mallissa mitään noin niinkuin suuremmin ole vialla, mutta kun se ei nyt vaan ole "juuri sellainen". Mutta josko se sitten valmiina olisi. Ainakin edes sellainen riittävän hyvä. Riittävän hyvä on hyvä määre, täytän ne melkein itsekin ;)

Ihan itselle!

Tykkään tehdä käsitöitä. On ihana antaa toisille itse tehtyjä asioita tai katsella pienen tytön suurta iloa siitä, kun äiti väkertää jotain, hienoa tai vähemmän hienoa. Harvemmin kuitenkaan tulee tehtyä paljoa itselle. Katselen kyllä kaupoissa vaatteita ja monia tavaroita sillä silmällä että: "Ihan kiva, mutta tuon osaisin kyllä tehdä itekkin. Ja kamala hinta". Jonka jälkeen lähden pois - en siis osta, mutten myöskään yleensä saa koskaan tehtyä itselle mitään.

Välillä sitten saan näitä puuskia, jolloin teen myös itselle. Viimeistään silloin kun on pakko. Tai siis pakko ja pakko. Kaikkehan voisi aina ostaa silloin kun on aivan pakko, mutta kun ei anna luonto periksi. Kuten nyt esimerkiksi noiden kuvassa olevien kestositeiden kohdalla. Siis pieniä kankaiden paloja ommellaan päällekäin, lisätään nepit - ja tadaa - hyvin tarpeellinen kankaankappala on valmis. Kaupasta ostettuina noista saa maksaa 4-10€ kappaleelta. Sillä hinnalla jäisi, ja on jäänytkin ostamatta. Mutta kun edellisten ompelusta on jo vuosia, ja vaikka ovatkin kestäviä, niin rajansa on kankaan kestävyydelläkin. Olin saanut jo hienot ja toimivat kaavatkin tehtyä, ja yhdet testikappaleetkin. Mutta niin vaan piti niiden testikappaleidenkin jo kulua ennekuin sain aikaiseksi. Yhden illan leikkasin ja aamulla ompelin kasaan. Iltauutisten aikaan nepitin ja siinä ne sitten ovat. Ja voi sitä iloa, minkä tuollainen pieni kankaanpala voikaan saada aikaiseksi!

En ole käyttänyt kertakäyttöisiä siteitä varmaan kuuteen vuoteen. Sen jälkeen kun ensimmäistä kankaista koitin, ei ollut paluuta entiseen. Tuossa kankaita leikellessäni ja pohtiessani, että raskisiko sitä käyttää ihan bambuisia palasia (joista ei siis kyllä olisi saanut enää mitään muutakaan) vai etsisinkö jotain huonompia kankaita, päädyin insinöörimäisesti laskemaan ompelemalla aikaansaamaani säästöä. Eihän minulla ole tietoa siitä, mitä kertakäyttösiteet nykyään maksavat, mutta arvelin niiden hinnan pyörivän muutamassa eurossa. Suolivamman aihettama lisäkäyttötarve nosti minun teoriassa kuluttamani summan kokonaisarvoita, mutta kyllä minä silti yllätyin, kun sain tulokseksi n. 250€ vuodessa. Pelkkiin siteisiin? Kuluneessa kuudessa vuodessa olen siis säästänyt 1500€ ?! Eikä tuossa ole otettu huomioon kertakäyttösiteiden aihettamia jatkuvia tulehduksia taikka niiden hoitokuluja. Ja nämä laskelmat ynnättyäni leikkasin huoletta ne bambuisetkin kankaanpalat siteisiini. Olen ne ehkä ansainnut :)