Maitoa?

En ole maidon ystävä. Olen juonut sitä kyllä joskus lapsena, mutten muista milloin viimeksi, enkä muista koska ja miksi lopetin. Pitäisi ehkä äidiltä kysyä. En millään tasolla pidä suomalaisesta tavasta tuputtaa maitoa joka paikassa enkä siitä, miten maitoa pidetään jonain äärettömän oleellisena osana terveellisiä elämäntapoja. En tiedä muita maita joissa aikuiset joisivat maitoa samalla tapaa kuin Suomessa. Enkä näe maitoa oleellisena osana lapsenkaan ruokavaliossa. Ja erityisesti olen lehmänmaidon tuputusta vastaan imeväisikäisillä. Mulla ei kertakaikkiaan mene jakeluun miten lehmänmaito voisi olla ihmislapselle tärkeämpää ja erityisesti, miten se voisi olla parempaa kuin oman lajin maito? Neuvoloissa ja oikeastaan liki kaikkialla tuntuu vallitsevan käsitys, että äidinmaito on yli vuoden vanhalle täysin turhaa (ja monasti jo aiemminkin), mutta lehmänmaitoa on ehdottomasti annettava. Vaikka juuri se äidinmaito olisi se kaikken paras aine niin kauan kuin lapsi vain sitä haluaisi juoda. Ei luonto nyt niin tyhmä ole, että se muuttaisi jonkun lajin maidon sokerilitkuksi tmv kesken imemiskauden? Vai luuleeko ihmisrotu olevansa todella jo niin kaukana eläimistä?


Mutta siis kaupanmaidosta piti kirjoittamani. Luin Eat&Joy:n blogista jutun Maidoilla on eroa, osa 1. Olen typertynyt. En siis tosiaankaan pidä kaupan maitoa oikeastaan millään tavalla arvossa, mutta silti tämä pätkä iski silmään kuin metrin halko:

"Valion mukaan Plus avasi ”maidon uuden aikakauden”. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että raakamaidon saavuttua meijeriin, se hajotetaan ensin maidon eri komponenteiksi, joista ryhdytään rakentamaan maitotuotetta. Pastöroinnin ja homogenoinnin tuloksena lisäksi moni ainesosa tuhoutuu, joten hävikkiä korjataan lisäämällä mm. D-vitamiinia, jota ilman maidon kalsium ei imeytyisi. Rasvattomana Plus-maito olisi kalman sinertävää, mutta valkoisuus saadaan lisäämällä – ei tällä kertaa rasvatonta maitojauhetta, vaan juuston valmistuksen sivuvirtana syntyvää heraproteiinia. Plussaa saa silti yhä kutsua maidoksi.

Kuluttajien pitäisi saada tietää, mistä heidän maitonsa on tehty, sillä maito ei ole enää lehmänmaitoa siinä merkityksessä kuin sen luulemme olevan. Pahimmillaan maidossa käytetään laimentajia ja laajentajia eli ns. permeaatteja, jotka ovat juustojen ja erikoismaitojen valmistuksen sivutuotteita – joidenkin mielestä jätettä – joilla maitoa jatketaan. Jopa 12 prosenttia maidon tilavuudesta voi tulla siihen ulkoapäin.

Hei Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, miksi maitotölkin kyljessä ei lue sisältöluetteloa siitä, mistä ja miten maito on kasattu? Eivätkö permeaatit ole maidon lisäaineita lisättävien vitamiinien ja kivennäisaineiden tapaan? Entä mitä lisäaineita komponenttien, kuten heraproteiinin säilytyksessä käytetään? Entä mitä valmistuksen apuaineita, joita ei lain mukaan tarvitse kertoa kuluttajalle, nykymaidon prosessoinnissa käytetään? Entä teknologioita? Valiohan on ilmoittanut harjoittavan USA:ssa ultrafiltraatiota, joka on käytännössä nanoteknologiaa. "  

(suora lainaus blogin sivulta)

Voi kun tuota maitoa myytäisiinkin sellaisena kuin se tulee! Mitenköhän paljon ihmiset haluaisivat ostaa kalman sinertävää "maitoa"? Ja todellakin, miten voi olla mahdollista, että maitoon lisättäviä aineita ei tarvitse merkitä purkkiin? Miksi maidolla on erikoisasema? Tiedän, että esim. rasvattomaan maitoon rasvaliukoinen D-vitamiini pitää lisätä öljyyn sekoitettuna, jotta se sinne edes saataisiin. Sitä ei kuitenkaan merkata mihinkään. Valion vastaus öljyn ilmoittamattomuuteen on se, että sillä ei ole väliä, koska määrä on niin pieni. Tiedän kuitenkin pienten allergikkojen saaneen oireita muuten sopivasta maidosta, sillä he ovat olleet allergisia kyseiselle öljylle. Niin että sillä ei ole väliä? Kuka sen päätti? Valio?


Ei minun pitäisi olla yllättynyt, mutta ehkä haluan kuitenkin vielä ajatella jotain hyvää maitoteollisuudesta. Olen salaa onnellinen siitä, että lapseni on maitoallergikko, joten en joudu pohtimaan maidon laatua ja osuutta lapseni ruokavaliossa - vielä. Mutta näiltä teksteiltä en osaa välttyä. Enkä voi sille mitään, että ne vaikuttavat negatiivisesti jo valmiiksi negatiiviseen asenteeseeni. Ehkä jos tuo ala olisi jotenkin avoimempi eikä lobbaisi maidon parhautta alaikäisille niin voisin koittaa muuttaa asennettani. Mutta tällä menolla hankin kohta oman lehmän! Tai ehkä en, mutta siirryn ostoksille naapurin maitotilalle. 

Orkideaistutus

Ihana mieheni on joskus tehnyt muutamia pajutöitä, joista yksi on tämä vati. Niitä kun on kaksi, raskin kesällä ottaa toisen niistä kukkaistutuskäyttöön. Näin keväällä eräässä kukkakaupassa jotain tuon tyyppistä ja ihastuin ikihyväksi. Ja kun noita erilaisia orkideoja on nurkkiin kertynyt, kun aina lupaan ottaa "pelastettavaksi" huonokuntoisiakin kukkia, oli mahdollista muutama koeyksilö tähän kokeiluun uhrata.

Nyt tuossa katselin, että onpas ne kamalan näköisiä. Kunnes tajusin, että jos kokeiluun valikoi puolikuolleet kukat ja sitten vielä unohtaa ne ensin syksyllä ulos ja sitten loppuvuodeksi eteisen ikkunalle, niin itseasiassa niidenhän täytyy pärjätä korissaan hyvin kun ovat kaltoinkohtelusta huolimatta yhä hengissä! Tutkin koria ja huomasin kasvien juurtuneen koriin hienosti. Koska tilaa oli, lisäsin koriin kolmannenkin kukan. Ja nyt kori pääsi paremmalle paikalle, etten enää unohtaisi. Ehkä kaksi muutakin nyt piristyy kun saavat vähän hoitoa

Hörhön kosmetiikka, eli mitä purkkeja sitä löytyykään..

Olen joskus ollut kosmetiikan suurkuluttaja. Oli ties mitä purkkia ja purnukkaa, joka ainoalle ihon osalle omanlaista rasvaa ja piristys, kohotus, muokkaus tai värjäysainetta Jotenkin tykkäsin niistä purkeista ja tietysti siitä rasvojen laitosta. Niin ja meikkaamisesta, tukan tötterölle väkertämisestä ja ties mistä. Kynnetkin olivat viilatut ja lakatut. Varpaita myöden - tietysti. 

Ja sitten kasvoin aikuiseksi ;)

No ei ehkä aivan niin, mutta se menetti monella tapaa merkityksensä. Se yletön itsensä tällääminen. Sairastuin vakavasti ja ulkokuori ja sen jatkuva kohentaminen alkoi hiljalleen tuntua vähemmän merkitykselliseltä, kun sisäpuoli hajosi hitaasti mutta ikävä kyllä vääjämättömästi. Elämän ympyrätkin muuttuivat. Muuttui työ, koulutus, asuinpaikka, elinympäristö, ystävät, parisuhde, elintavat, elämäntavoitteet, elämänrytmi. Oikeastaan aivan kaikki mikä nyt voi vaihtua vaihtamatta päätä toiseen kroppaan. Tapasin miehen, jonka mielestä oli aivan sama, vaikka pukeutuisin mustaan jätesäkkiin. Eikä häntä kiinnostunut olinko tupeerannut tukkaani tunnin asentoon vai vasta herännyt letti liimassa. 

Sain lapsen ja jäin kotiin. Ei voinut vähempää kiinnostaa oman naaman paklaus, pääasia että vaatteet oli suunnilleen puhtaat ja joskus kävi suihkussa. Loputkin purkit ja purnukat alkoivat keräämään kaapissa pölyä. Raskauspahoinvoinnin aikana melkein kaikki kosmetiikka ja pesuaineet kävi nenään. Enkä halunnut haista hajuvedelle vauvan nenään, vaan itselleni, äidille. Vauvan myötä myös viimeistään katsoin entistä tarkemmin, mitä kaikkea sitä pistää vapaaehtoisesti itseensä, suusta sisään ja iholle. Pyykinpesuaine muuttui kestopyykille sopivaksi ja taas katosi kaapeista purkkeja. 

On hämmästyttävää, miten vähällä ihminen oikeasti tulee hyvin toimeen. Ei tarvita viittä erilaista shampoota, eri tilanteisiin tai päänväreihin sopivaksi. Ei hoitoainetta, sitä huuhdeltavaa ja hiuksiin jätettävää. Ei kuutta erilaista muotoilutuotetta. Ei erilaista rasvaa kropan eri osille. Ei suihkugeeliä ja ties mitä kuorinta-ja muita pesuvoiteita. Ihminen tulee aivan puhtaaksi ihan ilman niitä. Eikä hiukset tarvitse shampoota ollakseen puhtaat. Ja kun ei käytä shampoota, ei tarvitse myöskään hoitoaineita, tai niitä muotoilutuotteita. On luotu tarve, jota ei oikeasti ole, mutta kun pitää saada tuotteet myytyä, niin markkinoidaan sitten sitä tarvetta.

Olen ollut ilman shampoota nyt kaksi vuotta. Hiukseni eivät koskaan ole olleet näin paksut. Eivätkä näin helpot muokata. En käytä myöskään suihkusaippuoita tai muita pesunesteitä. Enkä ole enää tarvinnut sitä kokovartalorasvausta joka ilta, niin kuin vielä silloin kun pesin "hoitavilla" nesteillä itseni. Atopiani on rauhoittunut, vain psori vaivaa, mutta täysin samalla tavalla kuin aiempinakin vuosina. Tai ehkä vähän vähemmän. Astmaa ei edes huomaa kuin flunssaisena, lääkkeitä en siihen tarvitse. Päänahkani hillitön kutina on rauhoittunut. Luetteloa voisin jatkaa vaikka miten pitkään.

Jaa että mitä meillä sitten käytetään? No suihkussa menee eniten pesusuolaa. Joitain palashampoita on kaapissa, kun tulee keikolle laitettua kuitenkin lakkaa, joka ei suolalla lähde mielestäni riittävän hyvin. Muuten pesen hiuksetkin samalla suolalla. Rasvana löytyy kookosöljyä, lavuaarin reunalta ja keittiön kaapista. Joitain lääkesalvoja sitten sen lisäksi, kuten Calendula-vaseliini, sinkkivoide ja pihkasalva (sitten kun saan tehtyä sitä lisää..). Kookosöljyllä saa meikit pois naamasta ja suolalla hoidettua muun kropan pesun. Suolakuorinta tekee kyllä gutaa välillä myös naamalle. Ja kuorinnan jälkeen öljyä poskiin, niin taas on pehmoinen ja siloinen ;) Sama tekee kyllä hyvää myös korppukäsille ja -kantapäille.

Mutta, kyllä minussa silti on sen verran turhamaista jäljellä, etten halua kauhoa öljyäni tai suolaani jättipurkeista. Saati sitten säilöä niitä rumia tukkupakkauksia lavuaarin reunalla. Eihän se olisi edes kovin käytännöllistä. Siis sen lisäksi että se näyttäisi rumalta. Saa kai sitä hörhökin sentään olla esteetikko? 

Joten ratkaisu - kauhotaan kookosöljy kauniisiin lasipurkkeihin ja kaadetaan suola astialle viereen. Ei häpeä kallimmillekaan merkkivoiteille, ainakaan minun mielestäni ;) Ja käyttö helpottuu huomattavasti, kun astiat on käteviä. Tietysti lasiset purkit voivat pikkulapsiperheessä olla arkikäytössä hankalia, mutta siksi ajaksi voi sitten hankkia toisenlaisia, jos on tarvis. Ja voihan se äidin oma pieni purkki olla kuitenkin kaunis, ja vaikka lasinen ..

Isossa purkissa kookoöljyä, pienessä samaa itse hajustettuna ja vadilla pesusuolaa.

Nyt on enää muutama pieni ongelma: mitä ihmettä tekisin pari vuotta vanhoille, avaamattomille hiustenhoitoainepurkeille tai jättimäisille perusrasvapumpuille? Tai kaikelle sille muulle kosmetiikalle ja ties mille mömmöille mitä kaappien perukoilta löytyy. Ei meinaa luonto antaa periksi laittaa roskiin, mutta niiden loputon säilöminen kaapeissakaan nyt tuskin on järkevää..