Juhlaherkkuja

Vaikka tässä onkin eletty hieman hiljaisempaa aikaa, niin jotain olen kuitenkin saanut tehtyä. Ainakin leivottua hieman ja sen semmoista. Siitä hommasta kun tykkään kuitenkin ja haluan sitä tehdä vaikka vähän heikommillakin resursseilla. Ja kun multa sitten pyydettiin gluteenitonta, maidotonta ja munatonta kakkua syntymäpäiville, niin pitihän se toteuttaa. En testannut kakkua etukäteen, ja nyt en voi muuta sanoa, kuin että olisi pitänyt. Kakusta tuli meinaan aivan kertakaikkisen liian makea :( Mutta kun tiesin kakun toivojan olevan suuressa suklaan puutteessa ja muutenkin olleen pitkään herkkuja vailla, teki mieli pistää kaikki herkut yhteen kakkuun. Ja kyllä se pitäisi tietää miten siinä sitten käy... Mutta tuli sitä silti vähän syötyä.. Ensi kerralla toteutan aivan toisin. Ja kokeilen ehdottomasti ensin!!


Kakussa oli kahdessa erässä paistettu gluteeniton, maidoton ja munaton kakkupohja, joka sinänsä oli kyllä oikein toimiva. Tein pohjan tämmöisellä reseptillä:

Kakkupohja:

1,5dl sokeria
2dl  mehua ja vettä
5-6dl gluteenittomia jauhoja, (kaurajauho ja luont. glut. jauhoseos)
2tl vanilliinisokeria
2,5tl leivinjauhetta
1/2 banaania soseena
1dl sulatettua maidotonta margariinia


Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää neste ja banaanisose, sekoita.
Lisää sulatettu rasva ja sekoita.
Kaada taikina voideltuun jauhoitettuun kakkuvuokaan (käytä luontaisesti gluteenittomia jauhoja).
Paista kypsäksi 175 asteessa n 40 minuuttia.


Kakkujen jäähdyttyä, tein niiden väliin suklaahyydykkeen käyttämällä soijakermaa ja liivatetta. Sitä tulikin oikein paksu kerros (ikävä kyllä...) Olisi pitänyt laittaa jotain raikasta hedelmää vähintäin lisäksi!




Kakun päälle tuli ensin sokerikreemi ja sitten sokerimassakuorrute, kakkukuva ja suklaakreemipursotteita. Kaikenkaikkiaan aivan liian yltiömakea, ja tuo kakkukuva ei käyttäytynyt ollenkaan niin kuin olisin toivonut. Ja sekin sitten piti tähän kakkuun testata :( Kakkukuva irvisti joka reunalta ja oli epätasainen joka reunalta, sillä se piti itse leikata levystä irti. Ja se ei todellakaan ollut mikään yksinkertainen temppu. Meinasi hajota koko kuva ennenkuin sain sen edes kakkuun asti. En kyllä ihan heti suostu mokomaa kokeilemaan uudelleen.



Tuon kakun epäonnistuttua, en lähtenyt kokeilemaan mitään yhtä kokeellista, vaan päätin pidättäytyä perinteisessä. Nytkin juhlakalu sai itse toivoa haluamaansa, ja tällä kertaa tuli sitten perinteinen kermakakku. Sydämenmuotoinen, vaaleanpunainen ja kukkakoristeinen. Kakkupohja on muuten perinteinen, mutta osa sokerista oli korvattu intiaanisokerilla. Tulee maukkaampi ja hieman tummempi pohja.

Kakun väliin tuli muskovadosokerissa ja kookosöljyssä kandeerattuja oman pihan raparpereja sekä viimevuotisia metsämansikoita. Niiden päälle sitten vielä mansikkaraparperi-kermarahkaa. Kakun pääliosaan laitettiin ihan tavallista kermaa ja sivut pursotettiin mansikkakermavaahdolla, jolla sai kivan vaaleanpunaisen sävyn. Kakun koristeet tein laatikosta löytyneestä sokerimassasta, jonka värjäsin vaaleanpunaiseksi ja vaalean siniseksi. Ei tullut väreistä kovin kauniita, mutta kun tekee niistä aineista mitä kotona sattuu olemaan, niin tulee mitä tulee. Kakun tilaaja koristeli sitten ihan itse kakun ja asetteli siis siihen nuo kukat viisivuotiaan hartaudella!

Kakun asettelin samaan telineeseen mikä ostettiin hääkakulle syksyllä. Samainen teline on kyllä ollut ahkerassa käytössä siitä asti. Olen edelleen siihen yhtä ihastunut! Tällä kertaa laitoin telineen läpinäkyvän kakkulautasen alle paperiliimatipoilla kiinni pitsisen kakkupaperin. Se ihastutti pientä neitiä kovasti, sillä en yleensä niitä halua käyttää, sillä kostean kakun alla paperit ovat mielestäni epämiellyttäviä, kun hajoavat leikatessa ja ovat epäsiistejä. Enkä lisäksi toivo kenenkään vieraan joutuvan syömään meillä kakkupapereita. Mutta kun nyt tuli keksittyä tämä keino, niin vastedes meillä saattaa olla kakun alla toistekin paperia.

Samainen kakun tilaaja sai sitten itse lahjansa lisuksi kortin, jonka hätäpäissäni yön pimeinä tunteina kasasin samaten niistä aineista mitä käsiini sain. Kuvasin senkin muistiin, kun mielestäni siitä ei tullut lainkaan pöhkömpi, kun ottaa huomioon tilanteen missä se on häslätty kasaan.. 

 Näiden kekkereiden jälkeen piti keksiä lahja kolmekymppiselle, jolla on jo tavaraa yllin kyllin eikä edes arvosta mitään uutta, hienoa ja mahottoman kallista. Mutta ehdottomasti jotain hänelle halusin kuitenkin kasata, sillä minulle itselleni oli tärkeätä muistaa häntä. No herkkukori siitä sitten syntyi. Sellainen, jossa oli gluteenittomia hapankorppuja ja leipää, gluteenitonta suklaakakkuainesta, herkkupatukoita ja pussillinen kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä yms herkkuja. Pullollinen alkoholitonta karpalokuohujuomaa, basilikapuska, oreganoruukku, lemmikkejä ruukussa ja itse tekemääni pihka-tervasalvaa. Siinä oli kai kaikki?

Ei vaan olihan siinä ne kylmäsäilytettävät vielä, eli Loimaalaista lampaanmaitogoudaa sekä kauriin paahtopaisti sekä sisäfileet. Jotta hetkeksi riittäisi jotain pientä hyvää. Ainoat mitkä tuosta lahjasta jää nurkkiin pyörimään, on kori ja käsipyyhe, joka siinä oli lahjojen alla. Ei ihan paha saavutus. :)

Makkara-Maija

Oli makkarantekopäivä. Tarkoituksena oli tehdä sellainen kohtuullinen annos makkaroita, muutama kilo. Sellainen määrä joka jo kannattaa tehdä mutta josta ei ole kohtuuttomasti työtä. Lähdin edellisenä iltana hakemaan jauheliha-aineita pakastimesta ja katselin hetken epäuskoisena välipohjaa: kuka tätä nyt on mehulla sotkenut? .. Mehulla!! .. !?! Pakastimessa mehua! Oi ei! Pikainen käpälöinti päälimmäisiin lihapaketteihin: muutama pehmeä, loput kohmeisia. Hyvä! Ei siis ole vielä kauaa ollut poissa päältä. Pehmennet lihat kassiin jauhelihatarpeiksi, loput toiseen pakastimeen. Mehumarjat saavat jäädä, mustikat ja vadelmat talteen. Hirmuinen määrä kaikkea. Huh.

Toinen pakastin tuli ääriään myöden täyteen. Onneksi meillä edes on kaksi arkkupakastinta! Tosin meidän elämäntavalla vähempi ei riittäisikään. Paitsi tietysti jos säilöisi lihat, marjat ja vihannekset toisin, mutta pakastin on kuitenkin aika näppärä. Niin kauan kuin toimii..
Tuli sitten enemmän jauhelihatarpeita kuin piti. Isäntä jauhoi kaikki ja toi sisälle 10litran astian jauhelihaa. Paistoin osan sellaisenaan ja loput tehtiin makkaramassaksi: yli kymmenen kiloa! Kaikki meni kuitenkin hyvin siihen asti kunnes loppui suoli, eli suunnilleen puoleen väliin sitä massamäärää. Onneksi tunnemme paikallisen pitopalvelun pitäjän niin, että tiesimme häneltä kysyä suolta. Eipä sitä ilta-aikaan olisi mistään muualta saanutkaan. Onneksi hänellä tosiaan oli! Ja urakka sai jatkua..

Siinä suolen noutoa odottaessa leivoin sulaneet mustikat piirakaksi ja pulliksi. Tuli niitäkin sitten muutama - kymmen. Pienen satsin keitin mehuksi, mustikkakeittopohjaksi.
Makkaroita valmistui purkki toisen jälkeen. Pohdimme, että missä ihmeessä moisen määrän kypsentäisi edes jotensakin järkevästi. Ja siinä se sitten tuli: armaani älynväläys. Niitä tulee kyllä verrattain usein ja monasti ovat aivan käyttökelpoisia. Kuten nytkin.
Meillä on ISO, vanha mehumaija. Sellainen joka ei edes sovi nykyaikaiselle sähköhellan levylle. Ja mehumaijassahan on kori, johon marjat laitetaan. No sehän sopii täydellisesti makkaroiden höyrykypsytykseen! Ja näin me sitten teimme. Reilut sata makkaraa sopi kahdessa erässä kypsymään. Loistavaa! Meillä on nyt sitten Makkara-Maija! Onneksi emme ikinä heitä mitään pois... ;)

Joulunodotusta?

 

Tämän talven ensimmäiset joulutortut. Joulunodotus on hieman myöhässä, en millään meinaa ymmärtää että jouluun on enää 26 päivää. Alle kuukausi! On niin pimeätä ja mustaa. Tai siis itseasiassa vihreätä? Kas kun ei vielä tarvitse ruohoakin leikata..

Mutta tästä se kuitenkin lähtee. Kohta glögiä!

Hankintoja

Tässä on taas tullut vähän törsättyä. Löysin mielenkiintoisen kotimaisen nettikaupan, jossa myydään melkein mitä tahansa, viimeistelynaulaimesta vitamiineihin ja kiekonheittimestä kissanruokiin. Ja sellaisella järkevällä hinnalla, luulisin, ehkä. Minä eksyin tuonne putiikkiin etsiessäni - yllätys yllätys - leivontaan liittyviä tarvikkeita. Olin hyvin yllättynyt kun tämmöisestä sekatavaranettipuljusta löytyi etsimiäni tavaroita huomattavasti ulkomaisia suuryrityksiä halvemmalla. Mutta asia ei minua lainkaan haitannut, mieluummin niin. Joten pikkuisen shoppailin, ihan vähän vain.. Kärkkäiseltä tulleessa paketissa saapui:

 

koristelutyövälinesetti 

ruskeaa sokerimassaa
kukkanaulasetti 

kukkamuottisetti ja
reunapursotusten ym. merkitsijä

niin ja kakkualusta, joka jäi kuvasta.

 Neljä ensimmäistä ja viimeinen on tarvehankintaisia (näin itselleni uskottelen), sillä ajatuksenani on käyttää niitä tulevassa tilaustyössä, johon teen muun lisäksi petit fours'eja. Tuo reunasymmetrianvarmistaja on sellainen, jota en tiedä tarvitsenko ikinä, mutta kun halvalla sai.. Tai siis itseni tuntien tuollainen symmetrian varmistaja on ihana sitten jos sitä tarvitsen, joten hyvähän se on olla laatikossa valmiina :)



Noh, sitten piti käydä lankakaupassa, kun suunnitteilla on lähteä lentoon ja siellähän on kätevä olla kudin mukana niin että aika kuluu joutuisaan. Piti siis löytää bambuiset pyöröpuikot. Kävelin paikalliseen pikkuiseen lankaliikkeeseen ihmettelemään tarjontaa. Siellä oli sitten pöydällä esillä koivuisia, KnitPron puikkoja, joihin saa irroitettavat kaapelit. Näitä mä olen suunnitellut jo pidemmän aikaa. Mutta kun ovat olleet niin arvokkaita, varsinkin kun aluksi niitä myytiin pitkälti vain setteinä.
Ja nyt minä sorruin. Ostin aloituspaketin itselleni: kolme kaapelia 80cm, 60cm ja 40cm (niihin tulee mukana päät) sekä kahdet puikot, kahdeksikot ja neloset. Näillä sitten pääsee mukavasti (ehkä) alkuun.

Että tuli sitten tuhlattua. Olisihan mulla ollut puikkoja kassi kaupalla. Mutta ei tietenkään tuommoisia puikkoja, irroitettavat kaapelit ja kaikkea.. Mutta ehkä harrastus saa vähän maksaa.. saahan?

Synttäriaamiainen

Loppuviikosta meillä juhlitaan 5-vuotissyntymäpäiviä. Sankari saa ennen päiväkotiin lähtöä päivään sopivan aamiaisen: kaksi kakkua! Toisessa on hyvin oleelliset kynttilät ja toisessa ihan vaan sokerimassakuorrute. Pohja on perussokerikakkupohja pähkinöillä, kookosöljyllä ja ripauksella kaakaota. Sellainen ehkä hieman terveellisempi ja ravitsevampi päivän aluksi. Höttöä syödään sitten lastenkutsuilla. Tosin aika vähän sielläkään, sillä sankari itse ei voi käyttää lehmänmaitoa ja juhlavierailla on vältetään-listassaan mm. pähkinät ja jauhot. Mutta onneksi nykyään saa kaupasta kaikenlaista, niin että varmasti löytyy sellaista että kaikille sopii!

Aamulla herätetään sankari laulaen, viiden kynttilän valossa

Häät, hääkakku ja se teline

Nyt oli ihana kakkutelineeni tositoimissa. Täytyy sanoa, että oli kyllä täydellinen! Vaikka itse sanonkin. Mutta koska kyseessä oli omat häät, niin se on kai pääasia että itse oli tyytyväinen koristuksiin ja tellinkeihin. Eihän sitä varmaan vierailla niin väliä olekaan. Vieraana on kivaa jos ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi ja sen lisäksi sen verran ohjelmaa ettei aivan tylsisty. Eipä sillä taida olla väliä onko servetit samaa väriä kakun kanssa ja missä telineessä kakku on. Kunhan on ja se on syötävää *virn*
Tai ainakin itse asian koen näin. Että useinmiten se on juuri se morsian joka murehtuu kaikenlaista epäoleellista, kuten servettejä, joita sitten vieraat tuskin huomaa. Tai jotain muuta vastaavaa. Tietysti tämä riippuu kovasti myös vieraista. Hirmuisen visuaaliselle ihmiselle on tietysti kamalan paha olla paikassa, jossa koko ajan katsoo, että miten asiat olisi voinut tehdä paremmin/kauniimmin/helpommin. Mutta en silti usko että vieraana ollessa sekään kovin paljoa häiritsee - kun ei ole ne omat juhlat.

Kakkujen sokerimassat tulivat tiistai-iltapäivällä (häiden ollessa lauantaina), pienten epäselvyyksien ja laskutuslisien jälkeen. Siihen asti elin jännityksessä, miten koko kakkujen käy. Massat tulivat HaveYourCakeandEatIt:ilta, josta sain kyllä hyvää palvelua. Soitinkin heille lopulta, että saatiin asiat nopeammin etenemään. Tekivät kyllä kaikkensa, jotta Royal Mail kuljetti paketin tänne "hyvin kaukaiseen" maahan asti. Maanantaina olin ostanut marketista pienen paketin valkoista massaa, josta olin tehnyt nuo liljat kakkujen päälle, mutta päällisiin tarvittiin niin paljon enemmän kuin yksi pieni paketti, että odotin viimeiseen asti tilattuja paketteja. Kannatti!

Kakut ei olleet sinne päinkään, mitä alunperin mallina ihastelin. Toiveena oli viereisen kuvan kakku (Wiltonin kakkukurssilta), mutta tosin yksikerroksisena joka tapauksessa. Mutta eihän mun taidot millään siihen riittäneet. Olin kyllä kuitenkin tyytyväinen siihen mitä sain aikaiseksi. Olivat ainakin itse tehdyn näköisiä, ja käsittääkseni syömäkelpoisiakin. Tuossa kuvassa kakut näyttävät kiiltävän kovasti, mutta eivät ne mielestäni aivan noin paljoa kiiltäneet luonnossa. Tosin illasta on osittain hämäriä muistikuvia, sillä olo oli kaiken aikaa hyvin tunteellinen, ja ihmeen kiireinen?
Kakkujen päälle ei tullut sellaista perinteistä hääpari-koristetta, sillä pääosa niistä oli niin tökeröitä, että en halunnut mokomiin rahojani tuhlata. Sen sijaan hankin Willow Treen mallistosta puisen patsaan, joka sijoitettiin kakkujen viereen. Tuota samaa patsasta olisi saanut hieman pienempänä ja jalustalla, jotta sen olisi voinut sijoittaa kakun päälle, mutta halusin tuon isomman. Se on nyt sellainen muisto, jolle katsotaan kotoa paikka. Muuten kaikenkaikkiaan tuolla Willow treellä on aivan ihania nuo patsaat. Jotenkin eteerisiä, ja kuitenkin maanläheisiä. Erityisesti pidän siitä, miten ovat kasvottomia. Eivät ole siten mitenkään tietyn näköisiä, vaan jokaiselle hahmolle on helpompi hahmottaa sellaiset kasvot mitkä ovat itselle tärkeitä. Tekisi mieli kerätä niitä enemmänkin. Mutta juuri saatiin taloa tyhjättyä kaikenlaisesta ylimääräisestä pikkusälästä, joten pitänee hieman itseään hillitä..

Kakkuteline

Tässä tämä nyt on, kuolaamani Wiltonin Puutarha (graceful tiers)- kakkuteline! Sen tilaamista pohdin pitkin kesää, ja nyt sitten sain sen tuliaisina sankariltani New Yorkista. Ja voi miten yksi tellinki voi saada naisimmeisen iloiseksi!

Käyttökokemuksia myöhemmin..

Kakkua ja häitä

 Eikös olekin yllättävää, että näin kun häihin on enää 39 päivää aikaa, alkaa postauksetkin olemaan täynnä häitä! ;) Noh - en minä sentään pelkästään näillä teitä tule kiusaamaan, mutta oli tämmöinen häävalmistelupäivä. Kokeilin jälleen kerran pikkuisen muokattua piparireseptiä, ja luulen että se alkaa hiljalleen olemaan kohdallaan. Maistuu siis joltain ja saa silti pursotettua. Ja sitten tuo kakku. Sen kanssa ei tänään mennyt mikään niinkuin piti, mutta loppuun astihan se oli silti vietävä. Taikinasta jäi uupumaan leivinjauhe, kun en sitä yleensä kakkupohjissa käytä, puskissa ei ollut vadelmia ja kermahyytelökin piti tehdä liivatelehdistä alkaen. Sokerimassaa en ole ikipäivänä käsitellyt ja muutenkin kaikki oli vielä hukassa. Muotitkin oli aivan väärän kokoisia.. ;) Mutta kuitenkin, tein kakkupohjan, mustikkakermahyytelön ja kuorrutin koko komeuden vihreällä sokerimassalla. Kun kakku ei kerran noussut pätkääkään, sitä riitti vain puolikkaaseen, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Sokerimassan kanssa nuukailin ja se meni heti vekeille ja kupruille ja rutuille, mutta maku onneksi silti säilyy. Sitä kun nyt kerran pitäisi testata..

Kakun päälle pitäisi tulla valkoisia liljoja, tai jotain sinne päin. Ja valkoista helminauhaa.. No juu. Ei sitten ollut muotit ihan sinne päinkään, mutta harjoittelin sitten kuitenkin. Värejäkin ostin, jolla noita piti värjäillä, mutta sitä suttaa en viitsi edes postata näkyviin. Taikka kuvia siitä "helmi"nauhasta.. Voi kökkö sanon..

Niin siis eihän tuota kakkua siis ole tosiaankaan mikään PAKKO tehdä itse, mutta kun.. noh - minä olen minä ja vaikka ei ole pakko, niin tavallaan kuitenkin on. Kun minä haluan *polkee jalkaa*- ;)

Mistä pääsenkin seuraavaan aiheeseen. Siis hääjärjestelyihin. Me järjestämme häät itse: ruuat, koristelut, ohjelmat, vihkikaavat .. kaikki. Koska haluamme. Eritysesti minulle on tärkeätä tehdä mahdollisimman paljon itse. Tietysti asiaan vaikuttaa myös raha, jota ei ole, mutta vaikka olisikin, en uskoisi tilaavani tätä enempää ulkopuolelta. Minusta tuntuisi suunnattoman vieraalta kävellä "avaimet käteen" juhliin, ja juhlia omia häitäni. Tuntisin olevani jonkun toisen häissä. On tuottanut suunnatonta tyydytystä käydä tulevan aviomiehen kanssa sienimetsällä, mustikkametsässä, palvaamossa yms ja hankkia ruokia meidän häihin. Siis kykkiä yhdessä jossain puskassa sormet sinisinä, jotta kakussa olisi mustikoita <3

Eräällä foorumilla asiasta keskusteltuani sain kommenttia, että "meille hääpäivä on sellainen kerran elämässä tapahtuma, että ei sitä itse voi tehdä" ja "onhan se tietysti niin, että kaikesta voi säästää, mutta meille tämä on niin tärkeä päivä, että tästä ei sentään säästetä". Ja vaikka osaan aika hyvin mielestäni ohittaa epämiellyttävät nettikirjoittelut, niin nämä ajatukset melkein satutti. Että koska teemme kaiken itse ja säästämme siis samalla rahaa, meille tuleva päivä ei ole tärkeä tai kerran elämässä tapahtuma? Tiedän, että noin suoria johtopäätöksiä ei kannattaisi tehdä, mutta siltä se kuitenkin omaan korvaan kuullosti.
Ja toisaalta, kun itseni tunnen mielestäni aika hyvin, tiedän, etten kertakaikkisesti voisi mennä häihini, jossa ihan kaikki olisi muiden tekemää. Vaikka olisin itse ne asiat paperilla suunnitellut ja joku olisi ne toteuttanut, ei ne silti tuntuisi oikealta. Saati että käyttäisin jotain weddingplaneria, joka suunnittelisikin minun puolestani! Hui!

Meillä ei ole ollut milloinkaan helppo rakkaus. Tai rakastaminen on aina ollut helppoa, ensi silmäyksestä lähtien. Mutta muuten. Olemme tavanneet niin, että me molemmat olimme vielä virallisesti naimisissa. Ja vaikka molempien edellinen suhde oli jo loppu, ei kumpikaan kuvitellutkaan tapaavansa ketään uutta, saati aloittavansa mitään suhdetta. Ja silti jälkeenpäin molemmille meistä on selvinnyt, että jo se ensikohtaaminen oli kohtalokas. Vaikka mitään ei heti sen jälkeen tapahtunutkaan eikä todellakaan tiedetty toistemme ajatuksista, päinvastoin, molemmat pistettiin hanttiin minkä pystyttiin koska kummankaan mielestä ei todellakaan ollut oikea aika uudelle rakkaudelle saati millekään suhteelle.. .

Ja kun lopulta aika vei meidät yhteen, alkoi uusperheen arki. Johon ei ole käsikirjaa, vaikka todellakin ehdottomasti pitäisi olla!! Kuka ottaa huomioon kenet ja miten, kenen vastuulla on mikäkin ja miten kukakin käyttäytyköön. Jos on ihan tavallinen parisuhde haasteellista, niin uusperheessä kaikki vähintäänkin tuplaantuu, ellei triplaannu. Ellemme olisi rakastaneet toisiamme niin järjettömästi olisi tämä suhde kaatunut jo heti alkuunsa.

Ja kuitenkin, meinasi sitten kuitenkin kaatua omaan mahdottomuuteensa. Olimme jo erossakin, mutta maailmankaikkeudelle kiitos siitä, että saimme maailman parasta apua sillä hetkellä kun sitä kipeimmin tarvitsimme. Meillä oli monen monta ihan ammattiauttajia - ilman eri korvausta. Sitä en lakkaa hämmästelemättä. Yhtään euroa omaa rahaa emme käyttäneet, mutta juttelemassa kävimme siellä sun täällä viikko toisensa jälkeen. Ja se kyllä kannatti! Nyt tiedetään missä mennään, ketä toinen on ja miksi olemme tässä. Ja erityisesti: miksi olimme erota, vaikka rakastimme molemmat. Tältä pohjalta on hyvä suunnitella avioliittoa.

Tilaus englannista

Teinpä sitten elämäni ensimmäisen kakkutarviketilauksen "Have Your cake and Eat It":sta. Tarkoituksenani on pääasiassa käyttää näitä nyt sen suunnittelemani hääkakun tekemiseen. Saa nähdä saanko aikaiseksi sellaisen mistä haaveilen.

Tilaus sisälsi vihreää ja valkoista sokerimassaa, kaulimen, vihreää elintarvikeväriä, puuteriväriä, helminauhamuotin sekä muutama koko liljamuotteja. Niin ja arabikumia purkki, mutta sitä en ajatellut käyttää kakkuun ;)

Nopea oli toimitus, sillä tilaus lähti tiistaina ja toimitus oli perjantaina. Tosin tilaus olisi  lähtenyt jo viikkoa aiemmin, mutta silloin ei maksaminen onnistunut millään ja sitten tulikin eteen oma viikon reissu. Samainen reissu on pitänyt tämän bloginkin hiljaisena.
Nyt lähden tekemään kakkupohjaa ja lisäilen kuvia sitä mukaan kun kakun valmistus etenee.. tai ehkä vasta lopputuloksesta. Jos siitäkään, sikäli mikäli siis se onnistuu lainkaan.. Onneksi on suunnitelma B, mikäli tämä ei onnistu. Ja ainahan kakun voi vaikka tilatakin..