Imetyksestä, sen opettamisesta ja tukemisesta

*VAROITUS! Tämä on purkaus, vastuu herneiden nenään vetämisestä siirtyy tässä vaiheessa lukijalle!*

Vietetään kansainvälistä imetysviikkoa. Imetys on jonkin verran esillä mediassa, tosin tietysti vain vähän. Ylen ykkösen aamu-televisiossa oli ihan hyvä pätkä imetyksen tärkeydestä. Paikalla oli myös sosiaali- ja terveysministeriön edustaja. Valtiovaltakin on sitä mieltä, että imetykseen pitäisi tukea ja kannustaa ja siitä pitäisi saada ohjeita ja opastuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut imeväisen ja pikkulapsen ruokintaa koskevasta tiedotusaineistosta asetuksen 16. huhtikuuta 2010 ja Asetus tuli voimaan 1. toukokuuta 2010. Mutta mitä tämä asetus muutti. STM peräänkuulutti mm. seuraavia asioita:

• Imeväisten ja pikkulasten ruokinnasta annettavien tietojen on oltava tosiasioihin perustuvia ja ravitsemussuositusten mukaisia.
• Perheille annettavien ohjeiden tulee kannustaa imetykseen ja tukea lapsen monipuolista ruokavaliota. Ohjeistuksen pitää sisältää tietoa myös äidinmaidonkorvikkeen ja vieroitusvalmisteiden tarpeettomaan käyttöön liittyvistä terveysriskeistä.
• Neuvoloissa tuetaan lapsen kasvua ja kehitystä. Terveydenhuollon henkilöstöllä on tärkeä rooli perheiden ravitsemusohjauksessa. Neuvoloista on saatavilla pikkulasten ruokintaa koskevaa aineistoa.

Ja sitten elävä esimerkki Turusta, jossa ammatikorkekoulu kouluttaa terveydenhoitajia neuvoloihin sekä kätilöitä. Koulussa ei perusopetukseen kuulu lainkaan minkäänlaista imetyskoulutusta. No - sitä sattuu ja raamit on tiukat. Mutta mikä selittää sen, että koulu, joka valmentaa tulevia neuvolantätejä sekä kätilöitä ei anna mahdollisuutta valita imetyskoulutusta edes vapaavalintaisena kurssina? Kurssile on mahdollista päästä maksusta, sitten kun on jo työelämässä?! Kaikenkaikiaan Suomessa vain 32% äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajista on saanut peruskoulutuksen imetyksestä eli WHO:n 18h imetysohjaajakoulutuksen. Lääkäreiden koulutukseen ei kuulu imetystä käytännössä ollenkaan.

Siis anteeksi mitä! STM hienosti kertoi, että neuvolassa tuetaan lapsen kasvua ja kehitystä ja annetaan tukea imetykseen. Mutta miten vastavalmistunut terveydenhoitaja voi tukea imetystä, jos hän ei siitä mitään tiedä?! Suomessa virallinen suositus täysimetykseen on 6kk. Suomalaisista äideistä tähän pääsee 1% Ja miksiköhän. Lainaus eräältä nettisivulta, esikoistaan odottavalta äidiltä: 
" Synnytysvalmennuksessa meillä oli "imetystunti". Luulimme saavamme sieltä neuvoja imetykseen, mutta emme saaneet :( Kätilö korosti kovasti sitä, että ei tarvitse imettää eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos ei imetä. Sitten laitettiin kiertämään erilaisia tuttipulloja jne. Imetyksestä ja mahdollisista imetysongelmista ei puhuttu. Rintatulehduksesta kyllä mainittiin, ei muuta. Mitenkähän on tuolla synnytysosastolla? Saanko opastusta sieltäkään? Meillä ei ole lähipiirissä tuoreita äitejä - ja oma äitini ja anoppi ovat hoitaneet vauvansa 70-luvulla. Mistä siis neuvoja? "
Ja tuokin tuleva äiti kovasti olisi halunnut imettää. Miten hänenkin mahtoi käydä? Surullista, hyvin hyvin surullista.

Esimerkki, jonka lainaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asettamaa asiantuntijaryhmän julkaisemasta ensimmäisestä kansallisesta ohjelmasta imetyksen edistämiseksi: "Imetyksen edistäminen Suomessa - toimintaohjelma 2009-2012".

Helsinkiläisessä Oulunkylän neuvolassa on imetyksen tukemiseen
kiinnitetty huomiota vuodesta 1996 lähtien. Neuvolan kaikki terveydenhoitajat
ovat saaneet imetysohjaajakoulutuksen ja yhdellä terveydenhoitajista
on imetysohjaajakouluttajan pätevyys. Henkilökuntaa on
kannustettu osallistumaan imetysohjaajakouluttajien verkoston järjestämiin
koulutuksiin. Imetysongelmia on neuvolassa ratkottu yhdessä asiakkaan
kanssa vastaanottotilanteissa: mukana on ollut vauvaperhe, heitä
ohjaava terveydenhoitaja ja imetysohjaajakouluttajan koulutuksen saanut
terveydenhoitaja. Terveydenhoitajat ovat itse pitäneet imetystilastoa
alueen vauvoista vuodesta 1996 lähtien. Kerran vuodessa on kerätty tiedot
lasten neuvolapapereista täysimetyksen kestosta, kiinteän ruoan aloittamisiästä,
kokonaisimetysajasta ja äidinmaidonkorvikkeen aloitusiästä.
Vuonna 2009 yli puolet neuvolan asiakkaana olevista 4-6 kuukauden ikäisistä
vauvoista on täysimetettyjä ja vuonna 2007 syntyneistä 20-25 % täysimetettiin
puolivuotiaaksi.

Mitä tuosta lainauksesta voisi oppia? Ehkä sen, että mikäli terveydenhoitohenkilökunta olisi koulutettua ja imetysmyönteistä, päästäisiin sillä nousemaan tuolta 1% imetysluvusta aivan johonkin muuhun! Ja silti, tästä ei saa puhua. Jopa Lastenlääkäriyhdistyksenkin mielestä täysimetyssuosituksen pidentäminen on turhaa, koska imettävät äidit eivät siihen kuitenkaan yllä ja pahoittavat mielensä tavoitteista, joita eivät saavuta. Siis koska aikuiset ihmiset pahoittavat mielensä siitä, että eivät yllä johonkin tavoitteeseen, niin ei sitä sitten kannata tavoitella kenekään? Jos koko yhteiskunta toimisi tuolla periaatteella, niin mihin me oikein joutuisimme?!


HUOH!