Tykkään meidän takasta!

Tässä sähkökatkojen luvattuna aikana en ole voinut kuin myhäillä, miten ihanaa on kun on puulämmitys. Niin että takka ja hella ovat aina käyttökunnossa ja niihin on liiterillinen kuivia puita. Ja että osaamme niitä myös käyttää. Meitä ei sähkökatkokset ainakaan palelluta! Tuo on siis ollut aina hyvin käytännöllinen. Mutta nyt se on myös mielestäni kaunis. Miten voikin olla, että ihan vain pelkkä maalipinta saa niin suuren muutoksen aikaiseksi? Entinen nokeentunut keltainen tiili on nyt vaalea, puhdas ja siisti. Ja takka monta kuutiota pienempi, tai ainakin näyttää siltä. Mustat luukut näyttävät näteiltä ja jo aiemmin takan kolossa ollut peilikin on jotenkin paljon edustavampi? En voi kuin ihmetellä.

Sain pinon itselleni täysin tuntemattomia sisustuslehtiä ja naureskelin itsekseni, miten me olemmekaan yllättävän trendikkäitä! Sen lisäksi että kauden väri on mitä ilmeisemmin valkoinen (ja musta) oli melkein jokaisessa lehdessä jonkun eläimen sarvet seinällä! Miten me olemmekaan osanneet olla niin edelläkävijöitä, kun meillä on noita sarvia ollut seinällä jo useamman vuoden.. ;) *hih* Mutta meidät tuntien täytyy kyllä tunnustaa, että meillä tuo takka on valkoinen vielä silloinkin kun keltatiiliset takat tulevat uudelleen muotiin ja sarvetkin pysyvät seinällä vaikka muoti muuttuisi. Mutta tämä tuskin yllättää kovinkaan monia..


Mutta se tuossa, mistä aivan erityisesti pidän, on takan keskellä, peilin edessä olevalla pienellä tasolla. Se on tuo ylväs peura, joka katsoo sieltä sijaltaan meitä maan matosia. Hän on muutaman vuoden takainen löytö Citymarketista, joulukoristeiden joukosta. Sillä tietystihän tuollainen poron oloinen otus on joulukoriste? Paitsi ei minulle. Tuon patsaan pinta on kuin samettia ja jotenkin tuo eläin on niin arvokkaan oloinen, että kesti pitkään ennenkuin tiesin mihin hänet laittaisin. Tiesin, että paikan pitäisi olla arvokas, mutta olento on niin pieni ja siro, että pöydillä ja hyllyillä hän vain hukkui sinne, vaikka hylly olisi ollut tyhjäkin. Takan maalauksen jälkeen löytyi täydellinen paikka! Sieltä hän katsoo meidän ruokailua, kun syömme riista-aterioitamme. Katsoo, että kunnioitamme metsän antia ja syömme kunnioituksella niitä, jotka ovat meidän vuoksemme kaadettu. Oikeutettua työtä.