Se on valmis! Erään projektin loppu.

Viikko sitten kirjoitin, että pöytäprojekti lähenee loppuaan. No nyt se loppui! Aivan oikeasti sain jotain vihdoinkin aivan valmiiksia asti. Ja siis niin valmiiksi, että se on jo käytössä! Voi miten suuren hyvän olon tunteen tämmöinen "saavutus" voikaan saada aikaiseksi. Ja nyt ymmärrän myös sen, miten paljon tuon keskeneräisyys on mieltäni rassannut. Olin niin tohkeissani kun tuon kotiin kannoin. Äkkiä vaan maalit pois ja sitten uusi tilalle ja huis hais sukkelaan olisi hieno pöytä jo kunnossa. Pöh - minä mitään aikaiseksi saanut. Ensin oli häät ja sitten vähän kaikenlaista muuta ja kun kaikki oli jo ohi niin olinkin jo niin sairas etten edes itse tajunnut miten sairas ja ihan kaikki hommat olivat jäissä. Tämäkin.  

Ja pöytähän se nyt vain oli, eihän sillä sinänsä oikeasti tämän talven aikana hätää ollut. Ulkorakennukseen aina yksi pieni pöytä mahtuu jne. Kyllähän mies olisi minua tämän kanssa auttanutkin, jos olisin pyytänyt, mutta eihän se nyt olisi ollut lainkaan sama asia. Tämä piti saada tehdä itse. Nähdä omissa käsissä se muutos ja hakea tuolta maalikerrosten alta se helmi jonka siellä työkaluvarastossa kaiken rojun alla silloin näin. Ja olihan tuo helmi, jo heti kun sai sen päältä ne maalipurkit ja työkalut pois. Ja olisi kelvannut minulle punaisenakin, juuri tuollaisena. Mutta se oli niin piloilla, että ainoa keino tehdä siitä sisäsiisti, oli aloittaa alusta. 

Ja tämmöinen siitä sitten tuli:

 Pöytä on muuten kokonaan valkoinen, paitsi että tytön toiveesta maalasin siihen vähän väriäkin. Tosin en ihan sellaista kun toivottiin. Minun piirustustaitoni riittivät juuri tähän. Osaan piirtää pienen pisteen ja sen ympärille monta pistettä suht'koht rinkiin = kukka. Monta eri väriä = monta erilaista kukkaa. Varsia tai lehtiä en sitten enää olisi osannut tehdä, joten siksi nuo vapaalla kädellä vedetyt kiehkurat. Olisin oikein mielelläni tehnyt tähän semmoisia isoja, perinteisiä kukkia tai vaikka niitä tytön toivomia perhosia, mutta kun ei suju niin ei suju. Noin se on kuitenkin koristeltu eikä vain pelkkä valkoinen, ja toisaalta silti ihan asiallinen, ilman niitä minun 5-vuotiaan tasolla olevia töherryksiä...

Ja laatikon vetimeksi löytyi sitten tosiaan tämmöinen pieni pyöreä rengasvedin. Niitä olisi vielä kolme lisää... tulevia projekteja kenties?

Ja sitten pöytäprojektin suurin aarre: hioessani tulin lopulta katsoneeksi laatikon takaosaan. Sinne takaseinän ulkopuolelle. Ja olin pudota pyrstölleni! Siellä luki, että "maalannut Erik Arvid Matsson (syntynyt 21.1.1892)  4.8.1917" Ja jotain muuta tekstiä, josta en vielä ole saanut selvää.
Siis tuon pöydän on 25-vuotias Erik maalannut silloin, kun Suomi vielä oli Venäjän vallan alla. Suomen itsenäistymisen kanssa samana vuonna. Pöytä on siis mitä ilmeisemmin likipitäen satavuotias. Tai voihan se olla vanhempikin, eihän sitä tiedä miten kauan tuo oli ollut valmiina ennenkuin Erik sen maalasi. Ja miksi Erik kirjoitti nimensä sekä syntymäpäivänsä laatikon taakse? Kuka Erik oli ja kenen pöydän hän maalasi? Jälleen yksi lisäprojekti, sillä tästä asiasta on todellakin otettava selvää!!!