Pieni, märkä vieras kenguruhoidossa

Likka on harrastanut pihalla jotain noita-kokkailuja pesuvadissa ja keskellä pihaa on siten ollut pesuvadillinen vettä, jonka joukossa on ollut jos vaikka mitä. Nyt viimeisimpänä lisäaineena oli kuplanestettä, mikä teki sen, että pesuvadillisesta pintajännitteetöntä vettä tuli oikea ötökkäansa. Huomautin asiasta, mutten itse tehnyt sille mitään. Ajattelin, ettei asialla ole ihan kovin suurta merkitystä.

Kunnes sitten kävelin pesuvadin ohi ja sivusilmällä näin siellä räpiköivän jotain isompaa. Ja voi surkeus, siellä oli linnunpoika! Pieni, läpimärkä olento yritti pitää itseänsä pinnalla ja aukoi pientä suutaan, muttei jaksanut enää edes piipittää. Pudotin tavarat käsistäni ja juoksin apuun. Nostin syliini aivan surkean näköisen olennon, joka sulki heti silmänsä ja vain aukoi äänettömästi suutansa. Olin varma, että pieni ei selviäisi, niin elottoman näköisenä se makasi kädelläni.

Juoksutin noitakeitoksen tekijää hakemaan rättejä, jolla kuivata pientä. Mutta heti ensimmäisen rätin kohdalla totesin, ettei pelkkä kuivaaminen nyt riitä. Vatsanpuolelta linnulla oli paljas iho näkyvissä ja muutenkin kuplaneste veden joukossa oli kastellut linnun höyhenet niin läpimäräksi että omista sulista ei linnulle ollut hyötyä, joten vaistomaisesti tungin pienen hätääkärsivän vauvalinnun paitani alle lämpimään ja juoksutin noitakoululaista lämmittämään jyväpussia ja tuomaan sitä avuksi. Oli saatava kylmettynyt lämpenemään.

Paitani alla oli pienen pieni mytty, joka ei pysynyt edes jaloillaan ja piti silmiään kiinni. Voi pientä! Pidin kuitenkin jyväpussia lähellä lintua (en ihan kiinni, ettei olisi liikaa kuumentunut) ja toivoin parasta. Mitä muutakaan sitä olisi voinut. Aina kai kannattaa yrittää?


Lähetin tässä vaiheessa tytön hakemaan kameraa, kun alkoi itseä vähän huvittamaan tilanne, että olin ottanut linnunpojan kenguruhoitoon. Ja kun tyttö tuli takaisin, ilahdutti tirppa meitä avaamalla silmänsä, tai siis raottamalla niitä. Joko hän oli linssilude, tai sitten olo oli edes karvan verran parempi. Oli miten oli, niin olimme molemmat tästä suuresti ilahtuneita!


Mutta oli hän yhä surkea. Pidin rättiä (muuten kuin kuvaushetkellä) täysin linnun pään päällä, jotta olo olisi vähän rauhallisempi. Tai ainakin luulen joskus lukeneeni jostain, että jos linnun pää on peitetty se on hieman rauhallisempi (esim. rengastustilanteissa) kuin silloin kun näkee ympärilleen.


Ja sitten paitani alla liikahti! Tirppa-pienoinen otti jalat alleen! Siihen asti se poloinen oli vain röhnöttänyt hyvin epälintumaisesti rintaani vasten, mutta tunsin pientä rapinaa ja mönkimistä pystympään ja jalat löytyivät kuin löytyivätkin linnun alle. Ja siitä pieni hetki, niin paitaani tuupittiin vielä ylemmäs ja sitten jo piti minunkin vähän auttaa kun potilas halusi nousta ihan seisomaan asti!


Voi sitä ilon hetkeä! Tässähän oli toivoa!
Lintu kiipesi vähän ylemmäs, niin että sai päänsä ulos rätin alta, mutta jäi silti paidan alle vielä lämmittelemään. Katselin häntä ihmeissäni, mutten tehnyt asialle mitään. Annoin pienen edetä omaa tahtiaan. Hiukan minua hämmensi, ettei tirppa lähtenyt heti paniikilla pois, mutta ajattelin linnun vain olevan niin huonokuntoinen ja toisaalta myös hädissään, ettei vain kyennyt.


Hissukseen pieni kiipesi sitten yhä ylemmäs ja ylemmäs, pois paidan ja rätin alta. Ihan rauhallisen oloisesti kuitenkin.


Oli aika hassu olo, kun lintu istui paidankauluksella kaikessa rauhassa. Tai siis enhän minä tiedä oliko toinen lainkaan rauhallinen vaiko kenties vain paniikista lamaantunut, mutta haluaisin tietysti toivoa, että olo hänellä olisi ollut enemmän rauhallinen kuin paniikinomainen. 


Mutta pienet saaliseläimet harvemmin näin nopeasti kesyyntyvät ja ensimmäinen reaktiohan niillä on paeta, aina. Joten kun aikansa oli paitani kauluksella maailmaa ihmetellyt, levitti siipensä, ja pudotti itsensä eteeni kuistin lattialle.


Voi miten pieneltä olento näyttikään siinä seistessään. Seisoi vain ja tuijotti meitä. Ei ollut vielä voimia lähteä.

Ajattelin, että me näytimme tytön kanssa varmasti aivan järkyttävän kokoisilta pienen linnun silmin. Olento oli varmasti aivan peloissaan. Ja sitten tuli mieleen, että kun hän siitä haluaisi johonkin lähteä, niin kuistilta olisi hankala päästä kolhimatta itseään pois ja pahimmillaan lintu lentäisi seuraavaksi kuistin ikkunaa päin tai muuten satuttaisi itsensä lopullisesti.

Joten tarjosin linnulle kättäni kuin hidastetussa filmissä. Ja tirppa kiipesi sille?! Olin aivan ihmeissäni. Varmuuden vuoksi kuitenkin laitoin rätin takaisin linnun pään päälle, ettei kuistilla vielä ollessamme lähtisi räpiköimään hädällä väärään suuntaan.

Kävelin pihalle, lähelle paikkaa jossa onneton pesuvati oli ollut, ja asetin käteni suojaisaan paikkaan, jossa ajattelin linnun voivan keräillä itseään kaikessa rauhassa.
Otin rätin pois ja avasin käteni, tunsin miten koko pieni keho tärisi kädelläni. Olin varma, että tähän tirppa nyt kuukahtaisi, saisi pelosta sydärin. Yritin liikuttaa kättäni varovasti että lintu lähtisi pois, mutta sepä lennähti sormelleni istumaan. Hassu pieni!

Hätistelin hellästi jotta sain hänet pois, halusin vain saada jättää hänet rauhaan, jotta pienellä olisi edes joku toivo. Vaikka hän vaikutti rauhalliselta, niin tuskinpa sitä oli. Ei ole pientä lintua tehty ihmisen rinnalla pidettäväksi.

Peruutimme tytön (joka kuvasi tämän kaiken) kanssa varovasti pois ja toivoimme parasta. Jonkin ajan päästä kävelin kauempaa ohi, ja näin linnun vielä samalla paikalla, mutta seuraavalla kerralla lintua ei enää ollut. Ainakin pieni sydän oli kestänyt sen, että siirtyi pois siitä mihin hänet jätin. Luonto vain tietää selvisikö sitten pidemmälle.

Arvioin vieraamme olleen joko kirjosiepon tai harmaasiepon poikanen, mutta lajimääritys jäi itselleni vähän vajaaksi, kun vain keskityin kenguruhoitoon. Täytyy kuitenkin sanoa, että hassut vaistot voi ihmisellä olla, kun ensimmäinen ajatus pienen, märän, suuta aukovan olennon kanssa on tunkea se paidan alle. Lajista nyt niin väliä...

Taas Buzzador-testausta

Pääsin ilokseni taas Buzzador-kampanjaan mukaan, ja tällä kertaa testasin Vanish-tahranpoistoaineita. Oikein mukava kampanja ja näitä olen käyttänyt jo ennenkin, mutta enhän minä niitä ihan oikein tosissani ole testaukseen pistänyt, toivonut vaan niiden toimivan. Mutta nyt tuli kampanjaohjeissa toive pistää Vanish tosi testiin ja mukana tuli kangaspala sitä varten.

Ja testin teko oli hauskaa myös tytöstä, sillä kerrankin sai sutata ihan tahallaan voikukkaakin johonkin. Sen lisäksi tahrasimme liinaa kaikkien äitien suosikilla, eli banaanilla, kookosöljyllä, huulipunalla sekä kuulakärkikynällä.

leikeissä tahraantuneet vaatteet

Ensimmäisellä pesukerralla käsittelin liinan pikaisesti Vanishin Oxy Action - geelillä ja heitin samantien 40'C pesuun. Samaan kyytiin heitin vaaleat farkut joilla oli kontattu leikkikentällä ja vaaleanpunaisen neuleen, jossa oli jotain konerasvan näköistä. Niihin hieroin myös samaa geeliä. Ja toiveikkaana pistin koneen pyörimään.

Ihme oli suuri, kun otin koneesta sekä puhtaat farkut että puhtaan neuleen! Vanishin on lappu oli hieman puhtaampi, muttei kyllä tahraton. Asiaan vaikutti varmastikin se, että liina oli jäänyt pesupussissa taitoksille, eikä siis ollut päässyt kunnolla huuhtoutumaan.
Seuraavan testin tein Vanishin jauheella, josta tein vesitipan kanssa tahnan jota pystyi sitten purkin mukana tulleella mitalla tahroihin hieromaan. Mitassa on pohjassa pystyvät, jotka auttavat asiassa. Annoin aineen myös hetken vaikuttaa ja tuuppasin sitten lakanapyykin joukkoon.
Ja voi hyvä ihme sentään, liinassa oli kuivuttuaan enää vähän kuulakärkikynää muttei mitään muuta?! Eli siis olin saanut pois tahrat, jotka eivät olleet edes tuoreita, vaan jopa kerran pestyt! Eikä kuulakärkikynällä niin väliä. Useammin meillä vaatteissa on rasvaa, voikukkaa tai banaania kuin kynää.

#‎vanishtesti‬ ‪#‎vanishoxiaction‬

Lego-hahmoja ja uusi lemmikki

Jo tuossa vuosi sitten keksittiin tytön kanssa ensi kerran, että Legon minifigureita kun sekoittelee, löytyykin yllättäen tuttuja ihmisiä. Silloin kasattiin ensimmäiset ihan tarkoituksella ja tuttu pariskunta sai "näköis-minifigursinsa" lahjaksi. Settiin pääsi mukaan myös heidän koiransa. Oli hauskaa löytää myös noita lyhyitä jalkoja, joilla saatiin pariskunnan pituuserokin hieman näkyviin.
Nyt kun tuli myyntiin series 10, todettiin, että pienellä yhdistelyllä niistä löytyi suoraan sekä tytön ukki että sisko.

Ja ei kun niitä hankkimaan! Eli siis käytännössähän tämä tapahtui niin, että seisoimme tytön kanssa cittarin legohyllyjen välissä hipelöimässä niitä minifigureista-pusseja kunnes tarpeelliset ukot löytyivät. Saimme vain muutaman kummastuneen katseen, loput eivät ehkä kehdanneet tuijottaa.
Mutta oli se sen arvoista! Nämä taitavat mennä joskus lahjoiksi. Hieman harmittaa ukin yrmeä ilme, mutta toisaalta oikea ukkikaan ei ole mikään tyhjännauraja, joten kyllä se hälle silti sopii.

Mukaan kuvaan tuli myös pillimehu sekä pillimaito. Ne ons siis tuolla ukkojen takana olevat purnukat.

Niin ja sitten se uusi lemmikki. No se on minun Hurjapääni, ihana, komea pieni Kotka! Hän sai minut tekemään pienen sarjakuvankin itsestään putoamalla osalta. Kas kun olin ottamassa hänestä ulkoilmakuvaa, tuli tuulenpuuska ja pudotti maahan. Ja kun se poloinen sitten oli siellä puskassa seljällään kuin ihka oikea, ikkunaa päin lentänyt tirppa, niin syntyi ajatus kuvata myös se hetki. Ja sitten mopo lähti käsistä ja tuli kuvasarja. Että semmoista...

Buzzador-paketti

Olen nyt vuoden verran ollut Buzzadorina ja kaikenlaista kivaa on tullut testattua. Monet paketit ovat myös olleet sellaisia, että niistä on ollut iloa myös likalle, eikä vain äidille. Ensin saatiin vähän kaikenlaisia lasten keksejä ja muita herkkuja, sitten tuli iso paketillinen lego Friendsejä! Sitten välissä oli vähän enemmän äitin juttuja. Mutta taas tällä kerralla oli paketti oikeastaan enemmän tytön mieleen kuin äidin. Tai äiti kyllä tykkää paketin hyödyllisyydestä, mutta tyttö mausta.

Päästiin kokeilemaan Möllerin Omega-3 Pikkukaloja, eli lapsille suunniteltua kalaöljy-valmistetta. Nämä seuraavat tiedot olen kopioinut suoraan netistä, mutta ainakin on sitten faktat kohillaan;

Möller Omega-3 Pikkukalat sisältää lapsen kehityksen kannalta tärkeitä omega-3 rasvahappoja sekä D-vitamiinia. Hauskasti pikkukalan näköinen, hedelmäinen ja pehmeä maku, josta myös lapsi pitää. Helppo purra ja niellä myös perheen pienimmille.

Päiväannos sisältää 400 mg omega-3 rasvahappoja sekä 10 µg D-vitamiinia. Sisältää lapsen normaalin kehityksen kannalta tärkeitä omega-3 (DHA+EPA) rasvahappoja ja D-vitamiinia.

Hyvänmakuiset Pikkukalat;
- Pehmeä kapseli
- Raikkaan hedelmäinen maku
- Hauska kalan muoto
- Helppo purra ja niellä myös perheen pienimmille
- Ei sisällä väri-, makeutus- tai säilöntäaineita

Tuotteen sisältämistä omega-3-rasvahapoista DHA ja EPA ovat eniten tutkittuja ja niiden hyvät vaikutukset elimistön toimintoihin on parhaiten tiedostettu.

Itse tykästyin siihen, että makeutukseen on käytetty vain ksylitolia ja sorbitolia. Eihän tuo sorbitolikaan nyt ehkä olisi välttämätön, mutta eipä ole aspartaamia tai vielä hullumpaa asesulfaami-k:ta, jota tuntuu olevan aivan valtavan monissa juuri lapsille suunnatuissa vitamiinivalmisteissa.


Ja niitä käyttökokemuksia. Tyttö tykkäsi, kysyi heti, että saako ottaa toisen ja pettyi kun kerroin herkkujen olevankin vitamiineja, joita ei saisi syödä kuin sen pari kpl päivässä. Hän halusi heti tarjota näitä herkkuja kuitenkin kaikille, kun olivat "niin hyviä". Äiti maistoi herkusta kyllä lapsuudentrauman, eli kalanmaksöljyn, mutta sain silti syötyä. Eikä tullut muuten pahoja röyhtäytyksiä! Tuttifrutti oli kuitenkin ehkä vähän liikaa tämmöiselle, joka ei muutenkaan hedelmäkarkeista välitä. Kyllähän noita siis söisi, mutta ennemmin säästän tuolle lapselle, jonka mielestä nämä nyt ovat aivan valtaisan suurta herkkua. Ja tarjotaan me näitä nyt sitten kavereillekin, mutta vain äitien luvalla.
Tuota kuvaa ottaessa tuo hassulainen kysyi, että joko saa syödä. Siis kalanmaksaöljyä! No siis eihän tuo tarkasti ottaen sitä ole, mutta täytyy sanoa, että paljon on muuttunut sitten omien lapsuusvuosieni. Ja todellakin parempaan!

Taas Legoja ...

Ja niin minä sorruin taas. Mutta kun tuli eteen semmoisia, joita ei saa mistään kotimaisesta marketista. Ainakaan vielä. Tosin epäilen ettei tule missään vaiheessakaan. Nimittäin Lego Friendsien noita keräilypusseja. Yleensä kun Lego julkaisee jotain mikä pakataan pusseihin voi olla liki varma ettei niitä tule Suomeen myyntiin. Ja niin minä sitten heti tilasin niitä, kun nuo nyt vaan on niin sulosia, niissä on kaikenlaisia pikku osia joita ei ole oikein missään muualla ja hintakin on kuitenkin edullinen. Tai se on tietenkin hyvin suhteellista mutta...

Tuo oravapakkaus pääsee Legokaupungimme metsään, jota on kasvatettu Star Wars -pakkauksen Ewokien puulla, Olivian Puumajalla sekä monen moisilla muilla vihreillä jutuilla. Orava sieltä vielä puuttuikin. 

Tuossa kilpikonna-pakkauksessa on aivan uusi palanen, jota ei vielä ole missään muussa pakkauksessa. Legollahan menee noiden palikoiden kanssa niin, että kaikissa uusissa tuotteissa käyttävät mahdollisimman pitkälle vanhoja palikoita, sillä palikoiden muottien teko en se kaikkein kallein vaihe. Yhden palikan muotti maksaa satoja ja taas satoja tuhansia euroja joten uusia ei ihan kovin helpolla tehdä. Ja nyt tuommoisessa halvassa pakkauksessa on tuollainen uusi, ihana pieni simpukka. Jo pelkästään sen vuoksi teki mieli tilata noita monta!  
No itseasiassa tilasinkin, mutta ajattelin myydä kaksoiskappaleet. Jos joku siis ostaa. Katsotaan nyt onko Suomessa muita tämmöisiä pöhköjä kuin minä ;)

Tuli noiden mukana sitten uuden Legends of Chima sarjan minipakkaus jossa on hieno minifiguuri sekä sen ajokki. Katson että haluaisikohan joku ostaa tuonkin, kun sitä ei taida vielä olla myynnissä missään. Mutta voi olla ettei kukaan suostu sitä sellaisella hinnalla ostamaan minkä siitä haluaisin... eli siis pistän pyynniksin niin korkean hinnan että on sitten vain ihan pakko pitää se itse...  Noloa, myönnän. Mutta pöhkö mikä pöhkö!

Yksi osa joulukylää

Postitoimisto

 Tässä hieman joulutunnelmaa Legon joulukylästä, osasta 10222. Kyllä se käy koristeesta. Käyhän? Joohan?
...
No on joka tapauksessa, käy tai ei!!

Postineiti on saapunut kuuntelemaan katusoittajia

Hmm.. pientä flirttiä ilmassa?

Postiauto saapuu ja paketteja on katolla asti.Mutta miksi pikkupojalla ei ole ulkovaatteita?

Postikuskin auto on aika komea!

Ei taida työt neitiä oikein enää kiinnostaa?

Ja taas ollaan lirkuttelemassa soittajille. Postikuski on tainnut varastaa kuusen ja joku meinaa jo heittää soittajia lumipallollakin. Liekö soitto noin ärsyttänyt?

HYVÄÄ JOULUA!

Hiljaisuutta ja käsitöiden muutto

Alkoi tuntua, että tähän blogiin tuli kirjoitettua vain käsityöjuttuja, vaikka tästä piti alunperin tulla ihan oikea blogi, sellainen johon kirjoitan ja pohdin juttuja. Ja nyt kun tuli sitten laitettua noita käsityöjuttuja niin paljon, niin ei tuntunut oikealta laittaa muita ja toisaalta olisin halunnut ja.... No sitten en laittanut mitään.

Päätin sitten siirtää käsityöt ihan muualle. Aloitan niille siis uuden blogin ja pidän tämän sellaisena asiallisena. Tai siis niin asiallisena kuin nyt pystyn, sehän on täysin suhteellinen käsite se.

Poistan siis täältä noita käsityöjuttuja kunhan kerkeän ja katson miten onnistuu kahden blogin pito kun välillä tuntuu etten ole saanut ylläpidettyä tätä yhtäkään. Mutta toisaalta voi nyt olla, että tämä jako selkeyttää hommaa niin, että tästä tuleekin jotain. Saas nähdä!