Hörhön kosmetiikka, eli mitä purkkeja sitä löytyykään..

Olen joskus ollut kosmetiikan suurkuluttaja. Oli ties mitä purkkia ja purnukkaa, joka ainoalle ihon osalle omanlaista rasvaa ja piristys, kohotus, muokkaus tai värjäysainetta Jotenkin tykkäsin niistä purkeista ja tietysti siitä rasvojen laitosta. Niin ja meikkaamisesta, tukan tötterölle väkertämisestä ja ties mistä. Kynnetkin olivat viilatut ja lakatut. Varpaita myöden - tietysti. 

Ja sitten kasvoin aikuiseksi ;)

No ei ehkä aivan niin, mutta se menetti monella tapaa merkityksensä. Se yletön itsensä tällääminen. Sairastuin vakavasti ja ulkokuori ja sen jatkuva kohentaminen alkoi hiljalleen tuntua vähemmän merkitykselliseltä, kun sisäpuoli hajosi hitaasti mutta ikävä kyllä vääjämättömästi. Elämän ympyrätkin muuttuivat. Muuttui työ, koulutus, asuinpaikka, elinympäristö, ystävät, parisuhde, elintavat, elämäntavoitteet, elämänrytmi. Oikeastaan aivan kaikki mikä nyt voi vaihtua vaihtamatta päätä toiseen kroppaan. Tapasin miehen, jonka mielestä oli aivan sama, vaikka pukeutuisin mustaan jätesäkkiin. Eikä häntä kiinnostunut olinko tupeerannut tukkaani tunnin asentoon vai vasta herännyt letti liimassa. 

Sain lapsen ja jäin kotiin. Ei voinut vähempää kiinnostaa oman naaman paklaus, pääasia että vaatteet oli suunnilleen puhtaat ja joskus kävi suihkussa. Loputkin purkit ja purnukat alkoivat keräämään kaapissa pölyä. Raskauspahoinvoinnin aikana melkein kaikki kosmetiikka ja pesuaineet kävi nenään. Enkä halunnut haista hajuvedelle vauvan nenään, vaan itselleni, äidille. Vauvan myötä myös viimeistään katsoin entistä tarkemmin, mitä kaikkea sitä pistää vapaaehtoisesti itseensä, suusta sisään ja iholle. Pyykinpesuaine muuttui kestopyykille sopivaksi ja taas katosi kaapeista purkkeja. 

On hämmästyttävää, miten vähällä ihminen oikeasti tulee hyvin toimeen. Ei tarvita viittä erilaista shampoota, eri tilanteisiin tai päänväreihin sopivaksi. Ei hoitoainetta, sitä huuhdeltavaa ja hiuksiin jätettävää. Ei kuutta erilaista muotoilutuotetta. Ei erilaista rasvaa kropan eri osille. Ei suihkugeeliä ja ties mitä kuorinta-ja muita pesuvoiteita. Ihminen tulee aivan puhtaaksi ihan ilman niitä. Eikä hiukset tarvitse shampoota ollakseen puhtaat. Ja kun ei käytä shampoota, ei tarvitse myöskään hoitoaineita, tai niitä muotoilutuotteita. On luotu tarve, jota ei oikeasti ole, mutta kun pitää saada tuotteet myytyä, niin markkinoidaan sitten sitä tarvetta.

Olen ollut ilman shampoota nyt kaksi vuotta. Hiukseni eivät koskaan ole olleet näin paksut. Eivätkä näin helpot muokata. En käytä myöskään suihkusaippuoita tai muita pesunesteitä. Enkä ole enää tarvinnut sitä kokovartalorasvausta joka ilta, niin kuin vielä silloin kun pesin "hoitavilla" nesteillä itseni. Atopiani on rauhoittunut, vain psori vaivaa, mutta täysin samalla tavalla kuin aiempinakin vuosina. Tai ehkä vähän vähemmän. Astmaa ei edes huomaa kuin flunssaisena, lääkkeitä en siihen tarvitse. Päänahkani hillitön kutina on rauhoittunut. Luetteloa voisin jatkaa vaikka miten pitkään.

Jaa että mitä meillä sitten käytetään? No suihkussa menee eniten pesusuolaa. Joitain palashampoita on kaapissa, kun tulee keikolle laitettua kuitenkin lakkaa, joka ei suolalla lähde mielestäni riittävän hyvin. Muuten pesen hiuksetkin samalla suolalla. Rasvana löytyy kookosöljyä, lavuaarin reunalta ja keittiön kaapista. Joitain lääkesalvoja sitten sen lisäksi, kuten Calendula-vaseliini, sinkkivoide ja pihkasalva (sitten kun saan tehtyä sitä lisää..). Kookosöljyllä saa meikit pois naamasta ja suolalla hoidettua muun kropan pesun. Suolakuorinta tekee kyllä gutaa välillä myös naamalle. Ja kuorinnan jälkeen öljyä poskiin, niin taas on pehmoinen ja siloinen ;) Sama tekee kyllä hyvää myös korppukäsille ja -kantapäille.

Mutta, kyllä minussa silti on sen verran turhamaista jäljellä, etten halua kauhoa öljyäni tai suolaani jättipurkeista. Saati sitten säilöä niitä rumia tukkupakkauksia lavuaarin reunalla. Eihän se olisi edes kovin käytännöllistä. Siis sen lisäksi että se näyttäisi rumalta. Saa kai sitä hörhökin sentään olla esteetikko? 

Joten ratkaisu - kauhotaan kookosöljy kauniisiin lasipurkkeihin ja kaadetaan suola astialle viereen. Ei häpeä kallimmillekaan merkkivoiteille, ainakaan minun mielestäni ;) Ja käyttö helpottuu huomattavasti, kun astiat on käteviä. Tietysti lasiset purkit voivat pikkulapsiperheessä olla arkikäytössä hankalia, mutta siksi ajaksi voi sitten hankkia toisenlaisia, jos on tarvis. Ja voihan se äidin oma pieni purkki olla kuitenkin kaunis, ja vaikka lasinen ..

Isossa purkissa kookoöljyä, pienessä samaa itse hajustettuna ja vadilla pesusuolaa.

Nyt on enää muutama pieni ongelma: mitä ihmettä tekisin pari vuotta vanhoille, avaamattomille hiustenhoitoainepurkeille tai jättimäisille perusrasvapumpuille? Tai kaikelle sille muulle kosmetiikalle ja ties mille mömmöille mitä kaappien perukoilta löytyy. Ei meinaa luonto antaa periksi laittaa roskiin, mutta niiden loputon säilöminen kaapeissakaan nyt tuskin on järkevää..