Oli makkarantekopäivä. Tarkoituksena oli tehdä sellainen kohtuullinen annos makkaroita, muutama kilo. Sellainen määrä joka jo kannattaa tehdä mutta josta ei ole kohtuuttomasti työtä. Lähdin edellisenä iltana hakemaan jauheliha-aineita pakastimesta ja katselin hetken epäuskoisena välipohjaa: kuka tätä nyt on mehulla sotkenut? .. Mehulla!! .. !?! Pakastimessa mehua! Oi ei! Pikainen käpälöinti päälimmäisiin lihapaketteihin: muutama pehmeä, loput kohmeisia. Hyvä! Ei siis ole vielä kauaa ollut poissa päältä. Pehmennet lihat kassiin jauhelihatarpeiksi, loput toiseen pakastimeen. Mehumarjat saavat jäädä, mustikat ja vadelmat talteen. Hirmuinen määrä kaikkea. Huh.
Toinen pakastin tuli ääriään myöden täyteen. Onneksi meillä edes on kaksi arkkupakastinta! Tosin meidän elämäntavalla vähempi ei riittäisikään. Paitsi tietysti jos säilöisi lihat, marjat ja vihannekset toisin, mutta pakastin on kuitenkin aika näppärä. Niin kauan kuin toimii..
Tuli sitten enemmän jauhelihatarpeita kuin piti. Isäntä jauhoi kaikki ja toi sisälle 10litran astian jauhelihaa. Paistoin osan sellaisenaan ja loput tehtiin makkaramassaksi: yli kymmenen kiloa! Kaikki meni kuitenkin hyvin siihen asti kunnes loppui suoli, eli suunnilleen puoleen väliin sitä massamäärää. Onneksi tunnemme paikallisen pitopalvelun pitäjän niin, että tiesimme häneltä kysyä suolta. Eipä sitä ilta-aikaan olisi mistään muualta saanutkaan. Onneksi hänellä tosiaan oli! Ja urakka sai jatkua..
Siinä suolen noutoa odottaessa leivoin sulaneet mustikat piirakaksi ja pulliksi. Tuli niitäkin sitten muutama - kymmen. Pienen satsin keitin mehuksi, mustikkakeittopohjaksi.
Makkaroita valmistui purkki toisen jälkeen. Pohdimme, että missä ihmeessä moisen määrän kypsentäisi edes jotensakin järkevästi. Ja siinä se sitten tuli: armaani älynväläys. Niitä tulee kyllä verrattain usein ja monasti ovat aivan käyttökelpoisia. Kuten nytkin.
Meillä on ISO, vanha mehumaija. Sellainen joka ei edes sovi nykyaikaiselle sähköhellan levylle. Ja mehumaijassahan on kori, johon marjat laitetaan. No sehän sopii täydellisesti makkaroiden höyrykypsytykseen! Ja näin me sitten teimme. Reilut sata makkaraa sopi kahdessa erässä kypsymään. Loistavaa! Meillä on nyt sitten Makkara-Maija! Onneksi emme ikinä heitä mitään pois... ;)
Toinen pakastin tuli ääriään myöden täyteen. Onneksi meillä edes on kaksi arkkupakastinta! Tosin meidän elämäntavalla vähempi ei riittäisikään. Paitsi tietysti jos säilöisi lihat, marjat ja vihannekset toisin, mutta pakastin on kuitenkin aika näppärä. Niin kauan kuin toimii..
Tuli sitten enemmän jauhelihatarpeita kuin piti. Isäntä jauhoi kaikki ja toi sisälle 10litran astian jauhelihaa. Paistoin osan sellaisenaan ja loput tehtiin makkaramassaksi: yli kymmenen kiloa! Kaikki meni kuitenkin hyvin siihen asti kunnes loppui suoli, eli suunnilleen puoleen väliin sitä massamäärää. Onneksi tunnemme paikallisen pitopalvelun pitäjän niin, että tiesimme häneltä kysyä suolta. Eipä sitä ilta-aikaan olisi mistään muualta saanutkaan. Onneksi hänellä tosiaan oli! Ja urakka sai jatkua..
Siinä suolen noutoa odottaessa leivoin sulaneet mustikat piirakaksi ja pulliksi. Tuli niitäkin sitten muutama - kymmen. Pienen satsin keitin mehuksi, mustikkakeittopohjaksi.
Makkaroita valmistui purkki toisen jälkeen. Pohdimme, että missä ihmeessä moisen määrän kypsentäisi edes jotensakin järkevästi. Ja siinä se sitten tuli: armaani älynväläys. Niitä tulee kyllä verrattain usein ja monasti ovat aivan käyttökelpoisia. Kuten nytkin.
Meillä on ISO, vanha mehumaija. Sellainen joka ei edes sovi nykyaikaiselle sähköhellan levylle. Ja mehumaijassahan on kori, johon marjat laitetaan. No sehän sopii täydellisesti makkaroiden höyrykypsytykseen! Ja näin me sitten teimme. Reilut sata makkaraa sopi kahdessa erässä kypsymään. Loistavaa! Meillä on nyt sitten Makkara-Maija! Onneksi emme ikinä heitä mitään pois... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti