Kestoliinoja ja värjäysiloa

Meillä on käytössä kestoliinoja, niin nenäliinoina, keittiörätteinä, vessassa kuin ruokapöydässäkin. Liinat on värikoodattu siten, että valkoiset harsot kuuluvat vessakäyttöön, värjätyt harsot keittiöön ja sitten ne siisteimmät liinat ruokapöydille. Näin ei kenenkään tarvitse miettiä onko ruokaliinalla kenties edellisellä kerralla pyyhitty pyllyä tai muuta sellaista, mikä ei ehkä olisi miellyttävää ruokapöydässä. Keittiörätit ovat käytössä vain muutaman kerran ja sitten ne menevät jo pyykkikoriin, joten niitä tarvitaan paljon. Lisäksi ne menevät aika äkkiä kamalan näköisiksi. Joten niitä oli aiheellista tehdä lisää.

Kaikille liinoille meillä on ihan paikat, jonkilaiset telineet tai rasiat. Tiskipöydällä epämääräinen liinakasa olisi harva se päivä märkänä, mutta tuollaisessa jalallisessa rasiassa ne pysyvät siisteinä ja kuivina. Samanlainen rasia on sitten myös nenäliinoille. Ruokaliinat ovat pöydillä metallisissa lautasliinatelineissä. Kaikilla paikka ja kaikki paikoillaan. Vessan liina-ratkaisusta olen kirjoittanut ennenkin tekstissäni WC:n uudet välineet.

Keittiörättirasia täynnä ja vaihtoliinoja samankokoinen pino

Keittiöräteiksi kelpaavia entisiä valkoisia harsonkappaleita oli jo jonkinverran valmiina, mutta pistin värjäyskoneeseen silti pari kokonaistakin harsoa sitä ajatelleen, että jonain päivänä ompelen niistä lisää keittiöliinoja kuluvien tilalle. Samaan väripyykkiin likka kantoi sitten vielä omat alupaitansa sekä pikkarinsa, sillä hänen mielestä värjääminen on vaan niin mahdottoman hauskaa. Tuota alupaitaa meillä olikin kaksin kappalein, joten ei ollut kovin suuri urhaus pistää sitä värikylpyyn. Kovin hyviä vaatteita ei ole tullut värjättyä, koska lopputulos nyt vaan voi olla mitä tahansa. Mutta tuosta tuli kyllä ihan käyttökelpoinen. Ja pikkari oli kuulema jälleen IIIIhanat. Hassu, suloinen tyttö!

värjätty ja alkuperäinen alupaita + pikkarit

Flunssan iskiessä ei nenäliinojakaan ole ikinä tarpeeksi. Tuossa eräänä päivänä lakanoita vaihtaessani yksi pussilakanoista repesi vanhuuttaan. Taisi olla rakastettu lakana, kun oli jo niin päässyt hapertumaan. Mutta eihän sellaista pehmeäksi kulunutta kangasta sitten tietenkää pois voi heittää! Varsinkaan kun se oli todella ollut pidetty lakana. Joten sur rur rur - tuli lisää pehmeitä nenäliinojakin! En minä koko lakanaa jaksanut vielä leikata ja ommella, mutta ihan hyvän kokoinen pino kuitenkin. Vaaleanpunaisia valkoisilla vinoneliöillä ja valkoisia vaaleanpunaisilla vinoneliöillä. Ja nämä liinat ovat juuri oikean kokoisia tuohon rasiaan. Kaupan liinat ovatkin olleet kaikki joko aivan liian suuria tai liian pieniä. Nyt on sopivia. Näitä sitten surauttelen vielä jonain päivinä lisää niin ei lopu nenäliinat vaikka koko perhe sairastaisi!