Lego-maailma on valmis

Multa lähti taas mopo hieman käsistä. Törmäsin ihanaan blogiin: Pienessä mittakaavassa ja sain sieltä loistavan idean! Siellä oli tehty Heartlake-city pahvialustalle ja se tuntui aivan loistavalta ratkaisulta! Meillä kyllä oli jo valmiiksi yksi pöytä varattuna lego-leikeille ja niitä legon omia alustojakin jonkin verran hankittuna, mutta ei siitä oikein silti kaupunkia millään tullut. Joten lähdin suunnittelemaan omaa maailmaamme.

Ensin oli ongelmana löytää sopiva alusta. Ei meillä ollut ollenkaan niin suurta pahvia josta olisi tuollaista lähtenyt tekemään. Mutta autotallissa oli valtavan suuri polyuretaanilevy. Kuulema vaan varastoituna, ilman sen tarkempaa käyttötarkoitusta. No sille tuli heti tarkoitus. Ja koska levyä oli melkein tuplaten siihen nähden minkä kokoinen huoneeseen mahtui, sai siitä rakennettua kaupunkiin maastoa. Kun kerroin tästä mahdollisuudesta tytölle, sainkin sitten speksejä tulevaa kaupunkia varten. Kallio, kalliolta vesiputous sydämenmuotoiseen lampeen, teitä, hiekkaranta ja meri, peltoa, nurmikkoa, silta .... 

Suloinen lapseni on vielä niin pieni, että elää siinä uskossa, että äiti on kaikkivoipa. Sinänsä suloista, mutta tämmöisessä kohdassa aina hieman hengästyttää. Lupasin kuitenkin yrittää parhaani, mitäpä sitä muutakaan.

Lähtöpiste, kallionraakile ja mittoihin leikattu levy

Käyttämäni "hienotyökalu" pieneen tekemiseen..

Kallion muotoilua ja sovitusta. Työvälineinä puukko ja kontaktiliima.

Tyttö oli joka vaiheessa mukana suurella innolla. Tässä sovitetaan siltaa paikalleen.

Lähdin sitten levyä muotoilemaan, ensin piirsin kynällä hahmotelmia, leikkasin ja liimasin kallion muotoonsa ja siihen vesiputous lorisemaan kohilleen. Puukolla sitten kaiversin merta ja lampea sekä niitä yhdistävän puron. Kuviosahaa käytin kaikissa leikkausvaiheissa, eli levyn katkaisussa, kalliossa, sillassa ja maantien nousupätkässä. 

Maaleja meillä oli ennestään ties minkälaisia ja työvälineitäkin tietysti löytyi omasta takaa. Askarteluhyllylläni oli sinistä ja hopeanväristä spray-maalia ja kun vesiaiheiden väritys tuli ajankohtaiseksi pistin pullot suhisemaan. En lainkaan ollut ajatellut (kuten tavallista) että polyuretaani sulaa spray- ja muutenkin akryylimaalien alla. Noh - tässä tapauksessa kävi onni. Puukolla kaivertamat vesiaiheet olivat vähän kömpelön näköiset, mutta kun ne sulivat sinisen värin alla, niistä tuli todella aidon näköiset! Onni onnettomuudessa. Ja vielä suurempi onni siinä, että kun tein nuo vedet ensin, tajusin että maaleja pitäisi vähän tarkemmin valita. Vedessä se ei haitannut lainkaan että pohja suli alla ja muuttui kuplivaksi ja epätasaiseksi ja meni melkein sentin verran pinnan alapuolelle. Nurmikkoalueella tuo olisi ollut paljon isompi murhe!

Spray-maalattu lampi ja meri, sekä niitä yhdistävä puro.

Viheralueita ja autotietä varten kävin sitten ostamassa sellaisia maaleja, ettei kävisi yhtä hassusti. Viheralueeseen sekoitin ainakin kolmea sorttia eri vihreää, ne kun löytyivät Sinooperin alelaarista. Maalin vetelin karvaisella telalla, joten pinnastakin tuli sopivan epätasainen. Kalliota hioin ja paklasin sitten kotoa löytyneellä pakkelilla karkeaksi.Toiveena ollutta peltoa en lähtenyt toteuttamaan, mutta ostin pussin pieniä neliapiloita, jotka laitoin märkään maaliin kiinni. Tuli onnenapilaniitty. Kelpasi!

Viheralueet, pakkeloitu kallio, autotien paikka sekä apilaniitty.

Jokaisessa työvaiheessa mulla oli innokas apulainen mukana. Yritin myös jokaisessa vaiheessa antaa hänen osallistua, sillä projektihan oli kuitenkin yhteinen eikä sitä ikinä opi mitään tekemään, ellei äiti vähän höllää omista täydellisyydentavoitteluistaan ja hyväksy sitä, että jälki on juuri sitä mitä tulee eikä se ole ollenkaan huonompaa kuin muuten tulisi. Ei voi vaatia että osaisi heti täydellisesti. Varsinkaan jos ei koskaan anna tehdä mitään. Tätä yritän opetella. Ehkä joskus opin...

Autotien ja sillan maalausta. Värinä Sinooperin alelaarista löytynyt "oliivinvihreä".

Melkein valmis. Kallio maalattu ja hiekotettu, samoin hiekkaranta.

Viimeistelynä maalasin vielä teille viivat. Valkoista maalia etsin tovin, kunnes viisas mieheni ehdotti kynsilakkaa. Täysin valkoista lakkaa ei löytynyt, mutta samasta laatikosta löytyi 15 vuotta vanha hammaslakka-pullo, jolla on joskus Halloween-juhliin maalattu hampaat valkoisiksi. Tavara tuli vielä ulos pullosta, joten sillä sitten! Oli muuten helppoa maalata kun pullossa oli pensselikin valmiina!

Ja niin se sitten valmistui. Omistaja oli kovin tyytyväinen ja kyllä äitikin ihan tykkää. Oma silmä tietysti näkee miljoona pientä asiaa jotka olisi voinut tehdä toisin. Mutta on tuo ihan hyvä. Ainakin parempi kuin pelkkä pöytä.

Kovin rajua leikkimistä tuo uretaanilevy ei kestä ja pelkään ettei tämä ole kovin pitkäikäinen juttu. Mutta kaikki kestää aikansa ja voi olla että jossain vaiheessa tämä käy jokatapauksessa tylsäksi. Sitten taas jotain uutta.