Lego-maailma ja muuta

On se ihanaa kun talossa on sen ikäinen lapsukainen, että äiti voi hyvällä omalla tunnolla ostella legoja!  Ne kun ovat aina olleet mulle heikko kohta ja aina vaan löydän niistä iloa. Ja niissä on aina jotain niin ihanaa vaan edelleen. Itselleni en niitä olisi sellaisenaan kehdannut varmaan ikinä ostaa, mutta kun on joku toinen, pieni ihminen, jonka kanssa tämän ilon voin jakaa, niin jo onnistuu ostaminen. Ja onneksi siis tuo pieni ihminenkin pitää legoista, ihan oikeasti, ettei tarvitse käyttää häntä vain verukkeena.

Viimeisimpänä leikkinä oli minifigures-ukkojen piirileikki. En ihan päässyt perille mikä tässä leikissä oli juonena, mutta melkein kaikki ukot siihen kuitenkin tarvittiin;

Näin äitinä voin onneksi päättää mitä "minun" ukoilleni tapahtuu. Eli siis niille Minifigures-ukoille, jotka minä kaupassa valitsen. Ne kyseiset pussithan ovat sellaisia, ettei niistä etukäteen voi tietää mitä sisällä on, mikä on minusta melkeinpä raivostuttavaa. Minä haluan tietää mitä ostan ja tutustua siihen etukäteen! Mutta koska en siis voi, olemme siitä noloja asiakkaita tytön kanssa, että hipelöimme jokaista pussia etukäteen siten, että pyrimme arvaamaan aina mitä pussissa on. Emmehän halua saada läjää samanlaisia ukkoja kun vaihtoehtoja on vaikka miten paljon! Tietysti se on aika noloa niitä siellä hyllyjen välissä tunnustella, mutta en mahda mitään, sillä jo nuukuuden nimissä olen sitä mieltä, etten halua meille vaikkapa kymmentä samanlaista kamalaa örkkiä joista ei kumpikaan tykkää. Me halutaan joka sarjasta ne meidän mielestä kivat jutut. Tyttö haluaa (tyttö-)rokkareita ja ties mitä häätyttöja jne. Aika usein toiveena on joku tyttö-ukkeleista. Minä en ole aiemmin halunnut erityisesti mitään, valikoinut vaan jonkun ihan ok ukon ja antanut sitten tytölle leikkiin. Mutta nyt seiskasarjassa oli niin söpö pupuksi pukeutunut ukkeli että olin ihan myyty. Ja niin - tämä ukkeli seisoo nyt piristämässä päivääni auton kojelaudalla:

Eikös hän ole söötti!!

Juuri tänään kävimme ostamassa molemmille taas omat pussukat, ja sain hauskan säkkipillinsoittajan, vaikka luulin saavani tarzanin. Eli eivät meidän arvaukset mene kuitenkaan ihan nappiin. Mutta tuo säkkipillin soittaja on melkeinpä hauskempi kuin Tarzan, sillä tuollapa on ihka oikea hame päällään! Ja sitä ei edes saa niin hyvin päälle, ettei hameen alle voisi vilkuilla... Ei taida lapset tietääkään mitä hauskuutta aikuisilla voikaan olla lego-ukkeleiden kustannuksella.. Kiltti liehuu ja sukkanauhat vilkkuu :D