Venekokkausta

Veneilyelämä on ankeaa. Kaikki on märkää ja ruokana on vaan purkkihernekeittoa. Kylmänä. Suoraan purkista. Tai sitten ei! Olen kasvanut äitini hyvässä opissa, jossa veneessä ei tosiaankaan syöty sen enempää purkki- kuin pussiruokiakaan. Mikäli veneessä on hella, niinkuin useimmissa nykyään jo on, niin kyllä se ruoka siinä valmistuu niinkuin kotonakin. Jos haluaa.

Meillä vene on 1970-luvun alkupuolelta. Mutta siinä on hieno keraaminen hella! Ei siis tietenkään alkuperäinen, joka oli kaasuhella, mutta hieno hella kuitenkin. Parempi kuin minun kesähellani kotona. Talvisin teen ruuan puuhellalla, jota mielestäni ei voita mikään, mutta kesäisin kun veto on huono ja kelit jo valmiiksi kuumat, joudun kokkailemaan tavallisella nelilevyisellä sähköhellalla. Ja samat ruuat teen veneessä silloin kuin kotonakin. Vaatii tietysti jonkun verran sumplimista, kun levyjä on vain kaksi, mutta aina on ruoka valmistunut ajallaan kun vähän suunnittelee etukäteen. Kesäisin käytän esim Uncle Benin 3min riisejä, jotka teen niin, että keitän kattilassa veden, tai otan sen termarista jos on, ja laitan kattilan sitten riisien ja veden kanssa lavuaariin. Ja meillä siis veneessä lavuaari on kuljettajan pyllyn alla. Ja lavuaarin alla on lämmityslaite ja "kuivattava pyykkikaappi" joka lämpeää koneen lämmöstä, joten lavuaarissa on aina koneen käydessä lämmin.

Lavuaari tiskaus-asennossa. Kuskin penkki vasemmalla pystyyn nostettuna.

No, kun riisit ovat kypsenemässä, on minulla 2 leyvä jolla tehdä varsinainen ruoka. Useinmiten se tarkoittaa jotain lihaa (omaa riistaa) ja jotain kasvista. Lihoja meillä otetaan venereissuille mukaan jäätyneinä, jolloin ne säilyvät jääkaapin kylmäosassa vielä useamman päivän oikein hyvänä. Ja erityisesti kun riista ei ota kovin pahasti nokkiinsa myöskään lämpötilojen vaihteluista, eli siitä, kun kylmäosa lämpenee öisin virran ollessa vähissä ja pakastuu päivällä kun kone on käynnissä.

Alkureissusta meillä on myös oman maan perunoita, joita keittelen tietysti ihan kattilassa. Mutta ennen perunoita lämmittelin Ratatouille-lisäkettä pienellä pannulla, jonka nostin sitten perunakattilan päälle pysymään lämpimänä. Ja viereinen lihakastike on aluksi ollut kuumemmalla levyllä ruskistumassa ja sitten siirtynyt viileämmälle (oikealle) levylle hautumaan. Lihakastikkeessa paistetaan ensin sipulit ja pekonin palat ja siirretään ne lautaselle odottamaan. Sitten ruskistetaan peuranfileenpalat. Fileiden päälle kaadetaan sinihomejuusto-kerma ja sekoitetaan ja lisätään hautumisvaiheessa koko komeuden päälle paahdetut sipulit ja pekonit. Näin saadaan pöytään perunat, liha-kastike, kasvislisäke ja perunoiden kypsymisaikana pilkottu salaatti. Ei ihan purkkiruokaa... mutta meillä perus veneruokaa :)

 

Ja kun ruoka on hyvää, niin täytyyhän sitä olla jälkiruokaakin!

Kun täyden mahan kanssa on ensin otettu pienet päivähuilit, voikin lähteä pienen ämpärin kanssa tutustumaan saaren tarjontoihin. Kyseisen peuranfile-aterian jälkeen tarjoilin jälkiruuaksi seuraavanlaisia jälkiruoka-leivonnaisia:

Pohjalla kaupan valmiita marenkipohjia. Päällä ensin Bonan Marjaisat Palat marjasosetta, sitten venäläisen Jogurtin ja Ikean vaniljakastikkeen sekoitusta pienin omin maustein (mm. inkkarisokeri ja kaneli). Päällä sitten äitin kolon  (perittynä saatu nimi saarelle) juolukoita ja lakkoja!
Kyllä tämmöisellä atrialla sitten jaksaa taas eteenpäin, vaikka keli ei ihan suosisikaan! :)