Sorsaa, kyyhkyä ja hanhea. Uunin kautta kiitos!

On ollut linnustusaika ja meillä on syöty lintuja. Kuten tyttö eskarissa oli tädeille sanonut: "olen lähiaikoina syönyt paaljon lintuja!" Jep - näin tietysti on. Paitsi että tuota kommenttia edelsi vasta se ihan ensimmäinen sorsa-ateria *hih*. Sen jälkeen hän tosin on syönyt niitä enemmänkin.

On ollut hieman haastavaa löytää hyviä reseptejä lintujen laittoon. Toiset käristää hätäisesti pannulla ettei vain mene liha piloille ja toiset keittää, paistaa, hauduttaa ja liottaa sen samaisen lihanpalan ennenkuin saa kuulema edes syömäkelpoista. Että ota siitä sitten selvää. On siis pitänyt mennä omalla näppituntumalla. Jaan sen ilon sitten teidänkin kanssanne. Esimerkiksi näin tuli tehtyä sorsaa ja kyyhkyä. Siis samaan aikaan. Kun isäntä toi kotiin sorsan ja kyyhkyn. Molempia yhden.


Sorsa-kyyhky pata

Otetaan ne kotiin tuodut linnut ja siivotaan suurimmat veret ja muut pikkuroskat pois. Ihana metsästäjä tuo ne keittiöön vasta ilman höyheniä ja sisuksia! Onneksi minulla on sellainen :)
Katsotaan mitä rehuja kaapeista löytyy. Suositeltavia on esimerkiksi sipulit, porkkanat tai muut juurekset, ehkä myös muut kasvikset, omenat tai vaikka pussiluumut jollei muuta ole.

Valitaan kypsennysastiaksi mahdollisimman napakka purkki. Sellainen jossa ei tipujen ympärillä ole turhaa tilaa. Itse käytin tässä savipataa joka oli kyllä oikein passelin kokoinen ja muutenkin tuntui toimivan hyvin.

Pilkotaan rehut kappaleiksi ja tungetaan osa lintujen sisälle (tai kyyhkyn tapauksessa ei) ja loput sitte pataan tipujen alle. Kuvan padassa on liilaa porkkanaa, puskista pudonneita tomaatteja, ilmasipulia, valkosipulia, keltasipulia ja omenaa.

Jos on tarpeen, kiedotaan tipun ympärille vähän narua. Padan pohjalle kannattaa laittaa tässä vaiheessa vähän vettä. Määrä riippuu täysin kasvisten laadusta. Jos on tuoreita sipuleita ja juureksia, niin niille saa lorauttaa useamman desin, purkin koosta tietysti vähän riippuen. Jos taas käyttää pakastevihanneksia, voi olettaa niistä sulavan nestettä vähän enemmän sinne joukkoon.
Rouhitaan vähän suolaa ja pippuria vielä päälle ja jatketaan seuraavaan vaiheeseen:

Eli laitetaan reilusti pekonia tipujen päälle. Kylkisiivutkin käyvät paremminkin jos sellaisia, kunnollisia on sattunut löytämään. Pekonin kanssa on sitten huomioitava niiden suolaisuus ja kylkisiivujen kanssa päinvastoin. Tässä vaiheessa kannattaa tökkiä vähän hammastikkuja lihaan niin, että käristysvaiheessa siivut pysyvät tipujen päällä.
Laitetaan pata ilman kantta uuniin, jossa on reippaasti asteita. Noin parisensataa tai sinne päin. Virtaa täytyy olla niin paljon että noin 10 -15 minuutissa pekonit ruskistuvat paikoilleen. Jos laittaa sähköuunissa, niin grillivastuksen käyttö voi olla paikallaan. Puuu-uunissa kannattaa yrittää laittaa kierto kannen kautta ja pistää pata uunissa niin lähelle kantta kun saa.

Ja sitten kannattaa vähän seurailla tilannetta, ettei tule turhia karsinogeenejä. Tai jos ei niistä niin välitä, niin eipä ne palaneet pekonit myöskään maistu kovin hyviltä.

Kun pinta on kauniisti ruskettunut ja pekonit kivasti rapsakoita, laitetaan kansi päälle, tai jos se ei sovi, niin sitten reilu kerros foliota. Tiiviisti, niin ettei nesteet pääse karkaamaan. Ja sitten virtaa pienemmälle. Vähän päälle sata astetta riittää, niin että neste kuplii ja höyryä syntyy, muttei enempää. Käristämällä tulee vain kuivaa koppuraa. Ja sitten annetaan muhia, reilun tunnin ainakin, saa olla enemmänkin. Jos nestettä on riittävästi (puoleen väliin tipua vaikka) niin ajalle ei ole niin väliäkään. Ei kuivu eikä mene pilalle. Mieto lämpö turvaa laadun.


Tiput voi sitten tarjota suoraan padasta jos tykkää. Lasten kanssa on kuitenkin kivampi kun saa kauhoa soosia kattilasta suoraan ja mitään kovin suuria yllätyksiä ei ole tiedossa. Eli sitten piti vielä tehdä


Sorsa-kyyhky-padasta soosi

Tämän voi tehdä samana päivänä kuin edellisen tai sitten seuraavana. Ei niin väliä.

Ensin pelastetaan rapeat pekonit tipujen päältä pois ja laitetaan syrjään.
Kipataan lintujen sisältä rehut uunivuokaan.
Tiput autetaan irti luistaan ja laitetaan lihatkin hetkeksi odottamaan.
Liemi ja siinä lilluvat kasvikset laitetaan sauvasekoittimen kautta paistinpannulle. Siinä on muheva kastikepohja joka ei välttämättä tarvitse edes mitään suurusta. Tosin kerma tai vaikka pippurinen tuorejuusto sopii luvattoman hyvin tähän (-kin).

Kun soosi kuplii, varmistetaan maku ja lisätään ehkä hieman suolaa tai inkkarisokeria (jos kaivataan vähän pehmeyttä tai pyöreyttä) ja mikäli kaapista löytyy, niin madeiran tilkkaakaan ei kannata väheksyä.
Kun soosi on sellaista, että tekee mieli lähestyä paistinpannua kieli edellä, on aika lisätä lihanpalat soosin joukkoon lämpeämään. Toisella pannulla voi sitten pikkaisen lämmittää myös pekoninpaloja, jotta pysyvät lämpiminä ja rapsakoina. Tarjottaessa kipataan sitten rapeat pekonit soosin päälle keoksi.
Valmis!

Ja on muuten hyvää!

Samalla tavalla valmistin sitten myös hanhia, tosin isommassa purkissa. Tupperilla on näppärä 5,7 litrainen uunivuoka, joka on juuri hanhen kokoinen. Ollaan ohjeiden vastaisesti käytetty sitä myös puuhellassa. Omalla vastuulla tietysti. Hiukan aluksi hirvitti laittaa muovivuokaa puuhellaan uuniin, mutta on se vaan toiminut. Eihän se yhtä hyvä ole kuin tuollainen savipata, mutta aika paljon käytännöllisempi. Olisi jonkin verran painavampi sellainen savivuoka, jossa olisi hanhi täytteineen ja nesteineen. Painoa kun tuntuu tulevan jo ihan tuohon muovikippoonkin.