Tuunattuja paitoja

Ostin keväällä käytettynä aivan ihanan sienipaidan. Vaaleanpunaisen unelman jossa oli kärpässieniä. Kangas on Michas Soffecken suunnittelemaa, mutta sitä, mistä kangas on ostettu tai kuka paidan on sitten siitä tehnyt, en tiedä. Paita oli tosi ihana, mutta huusi täydennystä. Katselin, että kuvat olivat tosi ihanan simppeleitä ja kaikenkaikkiaan sellaisia, joihin minunkin applikointitaitoni riittävät. Joten paitaan tuli sitten sieni. Ja nyt se on täydellinen, meidän mielestämme siis.

Tuo paidan tuunaus sitten taas muistutti siitä, että eihän ihan kaikkea ole pakko niellä sellaisena kuin niitä myydään. Eli ihan kaikkeahan voi tuunata.

No sitten tuli joku Prisman tarjouslehtinen ja siinä oli mainio autokuvioinen trikoopaita. Tytöille oli tarjolla joku sydänkuvioinen tylsimys, joten eipä tarvinnut miettiä kumman sitä ottaisi. Onneksi me emme ymmärrä ollenkaan sellaisen päälle, että olisi jotain tyttöjen tai poikien juttuja. Tytöt ja pojat saavat tykätä ihan samoista jutuista, jos siis tykkäävät. Ikävä kyllä se menee useinmiten niin, että vielä niellään se, että tyttö tykkää autoista, mutta jos poika tykkää Hello Kittystä, niin likipitäen toivotaan lähetettä psykiatriselle. Kun eihän se nyt ole normaalia. Kuka sen normaalin sitten määrittääkään... Oikeasti harmittaa monen lapsen puolesta, kun vanhemmat määrittelevät sen, mistä kukakin saa tykätä. Tuskin aikuiset kovin mielellään itse kuuntelisivat sitä, että "ethän sä siitä voi tykätä, kun sähän tykkäät tästä - eikö!!" Ja siihen päälle kuuluu sitten ne asianmukaiset ilmeet siitä, että jostain tietystä asiasta tykkääminen on melkeimpä sairasta, ja kunnon ihmiset tykkää tästä eikä tosta. Ja jopa naureskellaan sitä, jos joku poika sanoo tykkäävänstä jostain minkä aikuiset määrittelevät tyttöjen jutuksi. Tai päinvastoin. Ja joissain tapauksissa nämä raamit ovat aivan äärettömän ahtaat, erityisesti poikien kohdalla. Se on aivan hirmuisen surullista.

 Mutta siis asiaan. Kävin siis hakemassa kaupasta 122cm autopaidan, joka kustansi kokonaiset 7,95€. Sillä rahalla olisin ehkä juuri ja juuri saanut kankaat samanlaiseen paitaan. Siksikin ostin valmiina. Tyttö sai sitten päättää, että minkä paidan autoista siihen teen päälle. Hän valitsi punaisen kuormurin. Ja minä toteutin. Ja juuri viimeistelyvaiheessa ollessani leikkasin ohimennen tytön Angry Birds - pehmoista pesulappuja pois, ja iski ahaa-elämys. Ja näin paitaan tulikin sitten Angry Birds - kuormuri. Tytön riemulla ei ollut rajoja!



Laitoin kuormurin sivusauman päälle niin, että kuvaa näkyy hieman myös takaa. Ajatuksena oli tehdä tuohon paitaan myös noita taloja ja liikennevalot ja niin edelleen. Mutta kun auto oli valmis, ilmoitti tyttö että myös paita on valmis, joten se siitä sitten. Ihan hyvä näin. En minä ehkä olisi halunnutkaan applikoida tuohon paitaan enempää. Ideoita on meinaan tällä hetkellä sen verta paljon päässä, että kiva päästä tekemään jotain muutakin.
Tämä oli kuitenkin hirmuisen nopea tehdä, ja kuitenkin vähällä vaivalla sai tyttö taas aivan uniikin paidan itselleen. Ja kuten kuvasta näkyy, tuo paita taitaa mennä ainakin hetken aikaa. Vaikka kyllähän tuolta sormenpäät jo näkyy, että ihan hyvin sitä voi jo käyttää. Vai mitä?
Kuvassa tytöllä on muuten päällään oranssi velourhousut, joista kirjoitin tammikuussa. Nyt ne on jo oikein todella sopivan kokoiset, mutta taitavat jäädä pieneksi ennenkuin tuo paita jää. Joten saattaa olla että teen vielä kolmannetkin oranssit velourhousut. Vaan haittaneeko se, kun ne näyttävät olevan meillä  vuodesta toiseen aina yhtä suosittuja.