Juhlaherkkuja

Vaikka tässä onkin eletty hieman hiljaisempaa aikaa, niin jotain olen kuitenkin saanut tehtyä. Ainakin leivottua hieman ja sen semmoista. Siitä hommasta kun tykkään kuitenkin ja haluan sitä tehdä vaikka vähän heikommillakin resursseilla. Ja kun multa sitten pyydettiin gluteenitonta, maidotonta ja munatonta kakkua syntymäpäiville, niin pitihän se toteuttaa. En testannut kakkua etukäteen, ja nyt en voi muuta sanoa, kuin että olisi pitänyt. Kakusta tuli meinaan aivan kertakaikkisen liian makea :( Mutta kun tiesin kakun toivojan olevan suuressa suklaan puutteessa ja muutenkin olleen pitkään herkkuja vailla, teki mieli pistää kaikki herkut yhteen kakkuun. Ja kyllä se pitäisi tietää miten siinä sitten käy... Mutta tuli sitä silti vähän syötyä.. Ensi kerralla toteutan aivan toisin. Ja kokeilen ehdottomasti ensin!!


Kakussa oli kahdessa erässä paistettu gluteeniton, maidoton ja munaton kakkupohja, joka sinänsä oli kyllä oikein toimiva. Tein pohjan tämmöisellä reseptillä:

Kakkupohja:

1,5dl sokeria
2dl  mehua ja vettä
5-6dl gluteenittomia jauhoja, (kaurajauho ja luont. glut. jauhoseos)
2tl vanilliinisokeria
2,5tl leivinjauhetta
1/2 banaania soseena
1dl sulatettua maidotonta margariinia


Sekoita kuivat aineet keskenään.
Lisää neste ja banaanisose, sekoita.
Lisää sulatettu rasva ja sekoita.
Kaada taikina voideltuun jauhoitettuun kakkuvuokaan (käytä luontaisesti gluteenittomia jauhoja).
Paista kypsäksi 175 asteessa n 40 minuuttia.


Kakkujen jäähdyttyä, tein niiden väliin suklaahyydykkeen käyttämällä soijakermaa ja liivatetta. Sitä tulikin oikein paksu kerros (ikävä kyllä...) Olisi pitänyt laittaa jotain raikasta hedelmää vähintäin lisäksi!




Kakun päälle tuli ensin sokerikreemi ja sitten sokerimassakuorrute, kakkukuva ja suklaakreemipursotteita. Kaikenkaikkiaan aivan liian yltiömakea, ja tuo kakkukuva ei käyttäytynyt ollenkaan niin kuin olisin toivonut. Ja sekin sitten piti tähän kakkuun testata :( Kakkukuva irvisti joka reunalta ja oli epätasainen joka reunalta, sillä se piti itse leikata levystä irti. Ja se ei todellakaan ollut mikään yksinkertainen temppu. Meinasi hajota koko kuva ennenkuin sain sen edes kakkuun asti. En kyllä ihan heti suostu mokomaa kokeilemaan uudelleen.



Tuon kakun epäonnistuttua, en lähtenyt kokeilemaan mitään yhtä kokeellista, vaan päätin pidättäytyä perinteisessä. Nytkin juhlakalu sai itse toivoa haluamaansa, ja tällä kertaa tuli sitten perinteinen kermakakku. Sydämenmuotoinen, vaaleanpunainen ja kukkakoristeinen. Kakkupohja on muuten perinteinen, mutta osa sokerista oli korvattu intiaanisokerilla. Tulee maukkaampi ja hieman tummempi pohja.

Kakun väliin tuli muskovadosokerissa ja kookosöljyssä kandeerattuja oman pihan raparpereja sekä viimevuotisia metsämansikoita. Niiden päälle sitten vielä mansikkaraparperi-kermarahkaa. Kakun pääliosaan laitettiin ihan tavallista kermaa ja sivut pursotettiin mansikkakermavaahdolla, jolla sai kivan vaaleanpunaisen sävyn. Kakun koristeet tein laatikosta löytyneestä sokerimassasta, jonka värjäsin vaaleanpunaiseksi ja vaalean siniseksi. Ei tullut väreistä kovin kauniita, mutta kun tekee niistä aineista mitä kotona sattuu olemaan, niin tulee mitä tulee. Kakun tilaaja koristeli sitten ihan itse kakun ja asetteli siis siihen nuo kukat viisivuotiaan hartaudella!

Kakun asettelin samaan telineeseen mikä ostettiin hääkakulle syksyllä. Samainen teline on kyllä ollut ahkerassa käytössä siitä asti. Olen edelleen siihen yhtä ihastunut! Tällä kertaa laitoin telineen läpinäkyvän kakkulautasen alle paperiliimatipoilla kiinni pitsisen kakkupaperin. Se ihastutti pientä neitiä kovasti, sillä en yleensä niitä halua käyttää, sillä kostean kakun alla paperit ovat mielestäni epämiellyttäviä, kun hajoavat leikatessa ja ovat epäsiistejä. Enkä lisäksi toivo kenenkään vieraan joutuvan syömään meillä kakkupapereita. Mutta kun nyt tuli keksittyä tämä keino, niin vastedes meillä saattaa olla kakun alla toistekin paperia.

Samainen kakun tilaaja sai sitten itse lahjansa lisuksi kortin, jonka hätäpäissäni yön pimeinä tunteina kasasin samaten niistä aineista mitä käsiini sain. Kuvasin senkin muistiin, kun mielestäni siitä ei tullut lainkaan pöhkömpi, kun ottaa huomioon tilanteen missä se on häslätty kasaan.. 

 Näiden kekkereiden jälkeen piti keksiä lahja kolmekymppiselle, jolla on jo tavaraa yllin kyllin eikä edes arvosta mitään uutta, hienoa ja mahottoman kallista. Mutta ehdottomasti jotain hänelle halusin kuitenkin kasata, sillä minulle itselleni oli tärkeätä muistaa häntä. No herkkukori siitä sitten syntyi. Sellainen, jossa oli gluteenittomia hapankorppuja ja leipää, gluteenitonta suklaakakkuainesta, herkkupatukoita ja pussillinen kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä yms herkkuja. Pullollinen alkoholitonta karpalokuohujuomaa, basilikapuska, oreganoruukku, lemmikkejä ruukussa ja itse tekemääni pihka-tervasalvaa. Siinä oli kai kaikki?

Ei vaan olihan siinä ne kylmäsäilytettävät vielä, eli Loimaalaista lampaanmaitogoudaa sekä kauriin paahtopaisti sekä sisäfileet. Jotta hetkeksi riittäisi jotain pientä hyvää. Ainoat mitkä tuosta lahjasta jää nurkkiin pyörimään, on kori ja käsipyyhe, joka siinä oli lahjojen alla. Ei ihan paha saavutus. :)